-->

Sairaaloita ja liehuvia helmoja

May 30, 2016

Otsikon kaksi asiaa eivät liity mitenkään toisiinsa, mutta niitä molempia käsitellään tässä postauksessa. Mennyt viikkari oli rankin pitkiin aikoihin, sillä rentouttavan huvilareissun sijaan saaressa päädyinkin viettämään suurimman osan ajasta kuopuksemme kanssa kahdessa eri sairaalassa. Äitienpäivänä esikoista kiusannut tauti palasi kehiin ja kaatoi pikkuisen kanveesiin jo perjantaina iltapäivästä, juuri päästyämme saareen. Ei siitä sen enempää, muuta kuin että kirpun vointi alkaa onneksi olla jo sairaala-hyppelyn jäljiltä paranemaan päin, vaikka vielä tukkoinen onkin.



Takana on siis todella rankka rupeama, ja kyllä oli kuulkaa äidillä sydän karrella katsella vierestä toisen hätää ja pahaa oloa, mutta onneksi tarjolla oli hyvä apu ja osaava henkilökunta molemmissa sairaaloissa. Saa taas olla kiitollinen Suomen toimivasta yhteiskunnasta, tästä syystä niitä verojakin maksellaan, jos se joskus tuppaa unohtumaan.

Nyt kun saan vielä oman jättimäisen univelkani kuitattua ja stressitasot laskemaan normaalin hujakoille, voinkin alkaa jo suunnittelemaan ensi lauantain synttäripaardeja, kuopuksemme juhliessa pian jo toista syntymäpäiväänsä. Näissä tunnelmissa juhliin panostetaan vain pakollinen, eli suomeksi sanottuna mennään just siitä missä aita on matalin. Onneksi kaksvee ei vielä osaa vaatia koristeluilta mitään, tärkeintä on juhlia merkkipäivää läheisten ja ystävien kesken.





H&M skirt | VEROMODA top | EBAY sunnies | ALEXANDER WANG bag
BALENCIAGA stud bracelet | TOPSHOP heels


Näin se kuitenkin lähti tämäkin viikko käyntiin, kaikesta tahmeudestaan huolimatta. Asukuvissa on tällä kertaa yksi BioLuvilin kampista varten kuvatuista asuista, naisellinen Carrie-henkinen hame itseironisen #followme-topin kanssa yhdistettynä. Nyt ei oikein irtoa tämän enempää lätinää asusta, vaikka se olikin varsin toimiva, joskin hiukka liian naisellinen kombo makuuni.

Kuullaan toivon mukaan piakkoin, jahka selviän alkuviikon tahmeudesta virkeämmille vesille! P.S. kurkatkaapa BioLuvilin kampissivut täältä, jaossa on 300 euron arvoinen lahjakortin vapaavalintaiseen vaatekauppaan!

Follow my blog on BloglovinFacebook and Instagram.

Kohti omaa väriä 2/3

May 27, 2016

Matka kohti omaa väriä alkoi jo alkuvuodesta täällä, jolloin tukka raidoitettiin kauttaaltaan oman värisellä raidalla ja tyveen laitettiin omaa väriä mahdollisimman hyvin vastaava sävy. Kampaajalta lähtiessäni väri näytti vielä varsin fressiltä, vaikka välivaiheet kahden värin välillä eivät varsinaisesti koskaan ole olleet suurimpia suosikkejani. Jostain syystä vielä viime syksynä upeasti oman värini kanssa pelittänyt tyvisävy alkoi vetämään vahvasti punaiseen, ja mennessäni Emilian hellään huomaan huhtikuussa, oli tyvi jo omaan silmääni sietämättömän punertava.

Tiesimme molemmat, että edessä olisi hieman normaalia vaativampi korjausoperaatio, johon saatiinkin lopulta uppoamaan kokonaiset kuusi tuntia ja vartti päälle. Tähän lisäisin itkunauruhymiön, jos sellaisia käyttäisin tekstini lomassa. Emilian sinnikkyys oli ihailtavaa, ja hän saikin lopulta taiottua hiuksiini edellistä huomattavasti kivemman välivaiheen, vaikka juuren punertavuutta ei saatukaan täysin taitettua pois. Latva on kuitenkin jo täysin sen värinen, mitä toivoinkin, eli kylmä vaaleanruskea, jossa on vaaleaa raitaa seassa. Se on tosi kaunis ja sopii muuhun väritykseeni hurjan hyvin!



Seuraava operaatio menisi alkuperäisen suunnitelman elokuulle, mutta mietin myös josko antaisin tukan kasvaa omaa väriä reippaasti juuresta, ja varaisinkin ajan vasta loppuvuodelle... Tällöin voitaisiin katsoa miltä oma väri näyttäisi latvan väriä vasten kasvettuaan juuresta reippaat puoli vuotta, eli mun kasvutahdilla varmaan sellaiset kahdeksan senttiä. Tavoitteenani on nimittäin vain raidoitella tukkaa ensi vuodesta eteenpäin, joten siinäkin mielessä tämä vaihtoehto houkuttelisi. Juuresta puskee jo nyt selvä juurikasvu, joka ei ole kuitenkaan yhtään niin paha kuin aluksi ounailin, toki oma sävy on karvan verran värjättyä vaaleampi, mutta väri on jo sen verran ehtinyt haalistua, että se mätsää oman värin kanssa suht kivasti.

Tämän väliajan ajattelin tulla toimeen juurta sävyttävien kuivashampoiden avulla ja sain myös Marsaanan Wellness-päiviltä testiin kätevän Colow Wow -hiuspuuterin, jota olen testaillut blondina ollessani ja todennut sen todella toimivaksi. Voisin tehdä jossain kohtaa siitä tarkemman jutun tännekin, koska tuote todella toimii!

Mutta tosiaan, tämä tummempi väri tuntuu edelleen tosi kotoisalta, enkä ole kaivannut takaisin blondiksi hetkeäkään. Seuraava päivitys seuraa siis joko elokuun tienoilla tai viimeistään marraskuussa, joten stay tuned. Mitä mieltä te olette viimeisimmästä muutoksesta?

Ihanaa kesäviikonloppua, kuullaan taas!

Follow my blog on BloglovinFacebook and Instagram.

Silver | Black

May 24, 2016

Hei, kaverit! Mun kiitollisuuslistalle, jonka teen yleensä joka ilta mielessäni ennen nukkumaan menoa on viime päivinä päässyt monesti se seikka, että saan vielä olla tämän kesän likkojen kanssa kotona. Etenkin kun ilmat ovat olleet niin upeat, on yhdesssäolo helpottunut ja ulkona touhuillaan päivisin useita tunteja. Pukemisesta ei juurikaan tarvitse kantaa huolta, kunhan muistaa suojata pikku-ihmiset kunnolla auringolta. Vaikka arki kahden uhmakkaan neidin kanssa on välillä aivan jäätävää hampaiden kiristelyä ja alituista tappelua ja kärinää, mahtuu mukaan silti aimo joukko niitä hetkiä, jolloin kaikki on täydellisesti. Esimerkiksi juuri äsken heiluin vielä terassillemme ripustetussa hämähäkikeinussa, tyttöjen hääriessä tyytyväisinä omissa touhuissaan ja miehen kaivaessa niska hiessä kuoppaa pihan nurkkaan suihkulähdettä varten. Aurinko paistoi ja leppeä kesätuuli hyväili ihoa. Ohikiitävä hetki täydellisyyttä, jonka tallensin omalle kovalevylleni tarkasti niitä hetkiä varten, jolloin fiilis ei ole yhtä korkealla.




Kesäkelit ovat vieneet mukanaan toden teolla, eikä koneelle istuminen edes iltaisin ole houkuttanut liiemmin, vaikka luonnoksissa on vaikka mitä kivaa odottamassa. Kyllä ne jutut tänne putkahtelevat sitten aikanaan, olen ajatellut.

Sitten itse asiaan, eli meikkieleikkeihin. Mies meinasi pyörtyä kauhusta nähtyään nämä mustat huulet, ilme oli todella näkemisen arvoinen! En malttanut odotella parempaa tilaisuutta näiden Avonin mahtavien Supershock-geelirajauskynien testaamiselle, vaan vetelin sotamaalin kasvoilleni ihan tavallisena arkipäivänä. Asiaa oli myös ihmisten ilmoille myöhemmin, joten mustat huulet saivat kyytiä. Hopeinen silmämeikki oli sinänsä aika näyttävä arkeen, etenkin kun laitoin ripsaria alaripsiinkin, mitä en tee lähes koskaan, koska ne ovat liian pitkät. Värjään mascaralla ainoastaan alaripsien tyven, koska muuten efekti muistuttaa lähinnä hämähäkkiä.

Sananen kynien laadusta: ne levittyvät todella pehmeästi, mutta silti tarkasti. Jälki on priimaa, kun vetelin iholle ensimmäiset testiviivat ja lähdin sormella niitä sörkkimään minuutin päästä, ne eivät enää hievahtaneet mihinkään. Pigmentti on siis todella kohdallaan. Jos siis tahdot häivyttää rajauksia luomilla kuten itse tein, se pitää tehdä suht pian levityksen jälkeen.



Myös huulet on tehty samaisen kynän mustalla sävyllä, jonka päälle taputtelin kevyesti vaseliinia huulten keskiosaan hieman pulleutta ja kolmiulotteisuutta tuomaan. Mun on pakko myöntää pitäväni mustista huulista jollain kieroutuneella tavalla, etenkin jos ne yhdistäisi äärimmäisen koruttomaan juhla-asuun ja neutraaliin silmämeikkiin. Mut mä olenkin vähän outo. Adidaksen musta klassikkoverkkatakki sopi musta hauskasti meikin kanssa kimppaan.

Mitä mieltä te olette mustista huulista, karmeat vai jopa siedettävät? | Mainitut meikit saatu blogin kautta testiin.

Kuullaan taas, ihanaa aurinkoista viikkoa teille!

Follow my blog on BloglovinFacebook and Instagram.