-->

My Omega

Jan 23, 2013

Mun vanhemmat ehdottivat mulle lahjaksi niin sanottua "kunnon kelloa" jo ylppäreissäni ja kun täytin 18 ja 21, mutta en innostunut ajatuksesta vielä tuolloin. Pikkuveikka taisi valkata Tag Heuerinsa itselleen 18-vuotislahjaksi, kun taas minä - entinen rannekelloaddikti - kuljin tyytyväisenä muutaman vuoden jopa ilman kelloa päälle parikymppisenä.


Siinä ehkä viitisen vuotta takaperin innostuin taas käyttämään kelloa ja ranteestani löytyi silloin aina yksi kelloihastus kerrallaan, muun muassa Policelta, Espritiltä ja Orientilta. Vaikka olenkin asustemaanikko, kelloja käytän kumma kyllä aina vain yhtä kerrallaan, enkä ole omistanut niitä useita koskaan. Olin ihan tyytyväinen tuohon viimeisimpään japskikellooni Orientilta, se oli ulkonäöltään juuri minunlainen, eli maskuliininen, klassinen ja koruton. Se pysyi myös ajassa todella hyvin.

Tästä huolimatta olin jo alkanut haaveilemaan ihan "kunnon" kellosta, siis sellaisesta millä pärjäisin käytännössä kymmeniä vuosia. Aloin kartoittaa malleja netistä, mutta tehtävä tuntui tosi vaikealta, koska olen niin nirso ja tarkka yksityiskohtien kanssa. Hylkäsin muun muassa erään Tag Heuerin automaattimallin siksi, koska kellotauluun painettu sana "automatic" oli fontiltaan mielestäni järkyttävä. Jos kelloa on tarkoitus katsella päivittäin vuosikymmenten ajan, halusin sen olevan täydellinen kaikella tapaa!



Ja kuinkas sitten kävikään, isäni kysyi viime kesänä jälleen ennen syksyisiä kolmekymppisiäni, josko nyt haluaisin vihdoin lahjaksi heiltä sen "kunnon kellon". Ja minähän suostuin riemusta kiljuen! Valintani osui lopulta tähän klassisen tyylikkääseen Omegan Seamaster Aqua Terra Quartz, joka täytti jokaisen toiveeni heittämällä; miesten malli suurella valkoisella kellotaululla, metalliranneke, ei numeroita kellotaulussa, sporttinen, mutta silti klassinen malli, mikä näyttää hyvältä niin oloasun, juhlamekon kuin vaikka siistin jakkupuvunkin kanssa. 

En löytänyt mallia enää Omegan sivuilta, joten se lienee poistunut uudesta mallistosta, koska munkin kelloni piti erikseen tilata siihen liikkeeseen, mistä se ostettiin.



Aluksi olin miettinyt haluavani automaattikellon, mutta kun täydellistä sellaista ei yksinkertaisesti löytynyt alle hintaluokan "tähtitieteellinen", olin enemmän kuin iloinen tästä ihanasta aikaraudastani. Vaikka kelloja fiilistelenkin, käytännössä mulle ei ole mitään väliä sillä onko kelloni automaatti, vai kvartsi.


Kannatti siis odotella "sitä oikeaa" kahdentoista vuoden ajan, meillä on Omegani kanssa varmasti edessä pitkä ja onnellinen tulevaisuus yhdessä, hehe!

No comments:

Post a Comment

Kiitos kommentistasi! :)