-->

put a ring on it

Jan 20, 2013

Makrolinssillä leikkiminen houkuttaa taas kovasti näin valon lisäännyttyä ja kun jaksoin putsata aamulla pitkästä aikaa vasenta nimetöntäni asuttavat sormukset, päätin samalla kuvailla niitä vähän.

Näin päin sormukset ovat aina sormessani!



Sormukset ovat kaikki itse suunnittelemiani ja ne on toteuttanut tuttu kultaseppä suunnitelmani mukaan. Sormuksista jyhkein ja massiivisin on kihlani, jonka teetätin mummoni vanhoista sormuksista, joten sillä on varmaankin minulle eniten tunnearvoa - yhtään muiden sormuksien arvoa minulle vähättelemättä. Kihlasormuksen iso kivi oli alunperin kiinni keltakultaisessa solitaire-sormuksessa ja nuo kahdessa rivissä olevat timantit olivat alunperin valkokultaisessa allianssi-sormuksessa.

Halusin sormuksesta yksinkertaisen muotoilultaan ja olen lopputulokseen edelleenkin aivan äärimmäisen tyytyväinen. Pientä ärsytystä aiheutti se, että vajaa vuosi siitä kun sain kihlan sormeeni, otti muistaakseni Kultajousi valikoimiinsa lähes identtisen sormuksen. Ainoa ero omaani on krapin ("koura", mikä pitää kiven paikallaan) muotoilu. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että omani on itse suunnittelemani ja uniikki, sitäpaitsi mulla on isommat kivet, haha...


Tiesin jo kihlan saatuani etten halua vihkisormukseeni timantteja ollenkaan, koska kihlasormus on niin massiivinen. Hetken asiaa pohdittuani päädyin sinisafiireihin, jotka muistuttavat minua merestä, mitä rakastan. Sininen taitaa myös olla lempivärini, joten valinta oli sitä myöten selvä. Kultaseppäni tilasi sormusta varten kahden sävyisiä safiireja minulle näytille, joista päädyin jonkun aikaa pohdittuani tuohon klassiseen ruiskukansiniseen sävyyn, mikä on sinisafiireissa se arvostetuin ja klassisin kiven värisävy.

Sormuksen runko sovitettiin kihlaan sopivaksi ja koska safiirit istutettiin allianssiin reikäistutuksin, tehtiin kaiverrus sormuksen ulkoreunaan - mahtava idea mielestäni!



Kolmas nimettömässäni viihtyvä sormus on lahja mieheltäni; teetätimme sen jälleen samalla tutulla kultasepällä viime syksynä, ja tietysti sopimaan yhteen muiden kahden sormuksen kanssa. Sormus on muisto kolmekymppisistäni mieheltäni, sekä ponnistuslahjani. Siihen on jo kaiverrutettu 30-vuotis päivämääräni ja nyt se odottaa siihen viereen vielä tyttäremme syntymäpäivämäärää. 

4 comments:

  1. On ne kauniit, niiin kauniit! Mahtavaa että miehesi antoi ponnistuslahjan :)

    ReplyDelete
  2. Ansku: Kiitti. :) Ennen vauvan tuloa oli ollut puhetta "isojen tyttöjen" kanssa, että vauvoista saa aina timantteja. No mikäs siinä sitten, näinhän sen on mentävä... ;D

    ReplyDelete
  3. Ihan mielettömät sormukset. :) Sinisafiiri on kyllä upean näköinen sormuksessa. :) Minäkin sain timantteja vauvasta ja väitän ansainneeni joka ikisen. ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Mä oon kanssa niin tyytyväinen tuohon safiiri-valintaani, se on aivan ihana kivi ja muuttaa väriään aina valosta riippuen. :) Ja eipähän tosiaan tule joka toisella vastaan! ;) Ponnistuslahjat TODELLAKIN ansaitaan!!! :D

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)