-->

mummon korurasian aarteita - osa 1

May 17, 2013

Rakkaan, edesmenneen mummoni korurasia on ollut minulle lähes ehtymätön aarreaitta, minkä antimista olen jo teetättänyt itselleni kihlasormukseni, jonka näet tässä postauksessa. Kihlasormus teetätettiin tutulla kultasepällä suunnitelmani mukaan (Simonlinnankullan Sepolla!) valkokultaisesta allianssisormuksesta ja keltakultaisesta, yksikivisestä solitaire-sormuksesta ja olen edelleen aivan päättömän rakastunut siihen.




Rasia pitää sisällään mielenkiintoisia koruyksilöitä, joiden varalle mulla on uudistamissuunnitelmia tulevien vuosien varrelle ja tällä hetkellä Sepolla onkin työn alla nuo kuvan roikkuvat korvakorut. Niistä teetätetään vastaavanlaiset nappikorvikset valkokultaan upotettuna, kuin noista niiden vieressä näkyvistä pienemmistä timanttinapeista.

Tuo kukan mallinen kastikka on ollut jossain kohtaa vuosien varrella varsin suosittu kehys korvakoruille ja riipuksille, ja itseasiassa nuo pienemmätkin timanttinapit on aikanaan teetätetty mulle vanhempieni toimesta juuri sellaisista kukan mallisista korvakoruista, jonka keskellä timantti on ollut. Kivi pääsee mielestäni kuitenkin paremmin oikeuksiinsa kun ympärillä ei ole niin kovasti härpäkettä, joten siksi napit on aikanaan uudistettu.

Uusvanhat timanttinapit ovat lahja mieheltäni minulle ensimmäisen äitienpäiväni kunniaksi ja ajattelinkin antaa nuo itselläni monta vuotta tiuhassa käytössä olleet pikkunapit sitten aikanaan tyttärelleni. Pidän ajatuksesta, että saan kertoa hänelle niiden kuuluneen alunperin hänen isomummolleen.



Mammani kanssa olemme kovasti pohtineet näitä korujuttuja viime aikoina, kun hänkin asioi suosituksestani Sepon luona teetättämässä vanhoista vähälle käytölle jääneistä sormuksistaan yhden uuden kaunokin. Itse olen ehdottomasti käytännöllisyyden kannalla näissä asioissa ja haluan saada korurasiassa makaavat aarteet käyttöön, ja jos se vaatii niiden uudistamista ja muokkausta, niin olkoon. Vaikka esimerkiksi nuo roikkuvat korvakorut ovat malliltaan todella kauniit, on niiden koukku todella erikoisen mallinen ja vaikea saada kiinni korvaan. Pari on ollut minulla reilusti yli kymmenen vuotta, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan - se kertonee kaiken tarpeellisen.

Muistot eivät häviä mihinkään vaikka koruja muokkaisikin, päinvastoin, niitä luodaan koko ajan lisää kun vanhat, tunnearvoltaan kalliit korut saadaan käyttöön. Itseäni ovat aina viehättäneet asiat ja esineet joilla on jo historiaa ja tarinoita takanaan, ja juuri sellaisia ovat nämäkin korut - minä vain lisään entisten tarinoiden perään pätkän omaani.

No comments:

Post a Comment

Kiitos kommentistasi! :)