-->

Happy is where I'm at

Aug 16, 2013

Olen aina ollut luonteeltani fiilistelijä ja innostuja. Kiihdyn jonkun upean uuden jutun keksiessäni nollasta sataan sekunneissa ja jaksan mehustelun voimalla suorittaa läpi arjen yksitoikkoisuutta pitkiäkin aikoja. Parastahan tässä on se, että fiilistelyni kohteen ei tarvitse olla aina jotain upeaa ja mahtavaa, kuten kallis laukku tai reissu ulkomaille, vaan aivan yhtä täpinöissäni olen kotoisasta leffaillasta miehen kainalossa, uudesta kynsilakasta, mahtavista kirppislöydöistä tai rakkaan ystävän kanssa vietetystä kiireettömästä ajasta.




Olen aina tiennyt myös sen, että kykyni tarttua kiinni elämän pieniin asioihin tekee elämästä mulle rikkaampaa jokapäiväisellä tasolla, koska huomaan myös ne kärpäsenkakan kokoiset jutut ja talletan ne ylös muistiini sadepäivien varalle. Joskus tuo tapahtuu melkein tietämättäni, ja toisilla kerroilla minun täytyy ihan muistuttaa itseäni siitä, että joku hetki on niin henkeäsalpaavan upea, että siitä riittää iloa vielä vuosiksi eteenpäin. Jälkimmäisiin liittyy toki useammin rakkaiden ihmisten kanssa vietetyt tovit, ei niinkään uuden kynsilakan kanssa tehdyt kokeilut, eh.




Tästä pääsemmekin siirtymään sen asian ytimeen, mistä lähdin ex tempore tänään raapustelemaan, elikäs siihen, mitä on olla onnellinen. Tähän asti kokemani ja näkemäni perusteella uskon vilpittömästi siihen, että taito elää hetkessä tekee ihmisestä onnellisemman, kuin menneisyyteen nojaaminen tai tulevaan kurkottaminen. Tuota taitoa ei löydy kaikilta, ja itsekin olen vasta pikkuhiljaa oppinut arvostamaan nykyhetkeä täysin; tapasin ennen elää kovasti joko mennyttä haikaillen tai "sitku"-elämää eläen - kummatkin tapoja, jotka tehokkaasti estävät nykyhetkestä nauttimisen täysin rinnoin.




Tarkoitan sanoa siis sitä, että nyt näin kolmekymppisenä tunnen olevani enemmän sinut itseni kanssa, kuin koskaan ennen: tiedän mistä tulen, millainen olen, minne olen menossa ja kenen kanssa. Hyväksyn omat vikani, mutta haluan jatkuvasti kehittää itseäni eri tavoin, enkä enää mieti mitä muut ovat minusta mieltä tai olisiko eloni auvoisampaa, jos olisin enempi sitä tai tätä, tai jos tuo tai tämä asia olisi hieman paremmin. "Sitku"-elämä on jäänyt taakseni, enkä kaipaa sitä lainkaan!




Tiedostan myös sen kuinka onnekas olen, kun ympärilläni on suuri tukiverkko minulle niin kovin rakkaita ihmisiä, jotka ovat tukenani aina - tästä päättelen tehneeni itsekin asioita oikein, koska nämä upeat ihmiset tahtovat jakaa elämänsä ja luottamuksensa kanssani. Heidän kanssaan jaan iloni ja suruni, elämäni suuret ja pienet asiat - kaikki ne jutut, jotka tekevät siitä ainutlaatuista.




Sitä mä tässä kai yritin sanoa teillekin, että pysähtykääpä joskus oikein miettimään kaikkia niitä asioita, mitkä ovat hyvin, jottei antaisi liikaa painoa niille negatiivisille asioille - valitettavan huono juttu, jota minäkin harrastin männä vuosina ihan liikaa... Saatat yllättyä siitä, miten hyvin ne asiat oikeastaan ovatkaan! Ja toinen hirmuisen arvokas asia minkä olen oppinut viime vuosien varrella on se, että hyvää kannattaa aina kierrättää, muttei koskaan pahaa - näillä on kummallakin nimittäin tapana kertaantua. Siitä voi jokainen sitten laskea kumpaa sorttia sitä elämäänsä enemmän haluaisikaan, hih.




Tämän painavahkon tekstin värittävät loppukesän loistoa saaresta välittävät kuvat, joita räpsin aina yhtä suurella innolla siellä ollessamme, tuolla jos jossain sieluni lepää. Tänään siis lentäviä ajatuksia hömpönpömpän sijaan, herättikö teksti teissä jotain uinuvia aatteita? Kertokaa mulle vaikka niistä asioista, jotka kaartavat suupielenne hymyyn!

7 comments:

  1. tykkäsin vaan kolmannesta videosta :/

    ReplyDelete
  2. Hyvä teksti :) Samoja hommia mitä itsekin miettinyt paljon viimeisen vuoden aikana. Sairastelun myötä tosin.
    Ihmisessä on kyllä joku vika, jos pitää mennä pitkälle, että tajuaa mitä on lähellä. Tajusin. Onneksi.

    Tänään kirjoitinkin blogiin, että meillä maalla oon, kuin pieni lapsi.
    Joka nurkalla kädet ilmaan. Jipii jipii! Kaikkea pientä kivaa löytyy, kun osaa katsoa.

    Rentouttavaa viikonloppua :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Ihmisessä on kyllä joku vika, jos pitää mennä pitkälle, että tajuaa mitä on lähellä". <- Toi oli kyllä niin kivasti sanottu, tai ei ehkä edes vikaa, mutta laput silmillä? ;) Kyllä ne elämän pienet asiat on vaan niitä parhaita - hyvän seuran kera nautittuina, toki. :)

      Kiitos kivasta kommentistasi!

      Delete
  3. Kiitos päivän piristyksestä! Sitä vaan unohtaa, miten lähellä se kaikki hyvä onkaan. Halaus, nauru, puhelu rakkaan kans... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä kestä! :) Niinhän se monesti menee, että arki ja kiire menevät kaiken edelle ja kun pysähtyy hetkeksi, huomaa taas ne pienet ja tärkeät jutut. :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)