-->

Kevään laukkuhimotuksia

Mar 11, 2014

Eräs ystäväni kysyi multa juuri viime viikolla laukkuhimotuksistani asiaa sivutessamme ja tiedusteli loppuvatko haaveiluni koskaan uuden laukun hankittuani, vai onko mulla jo suurinpiirtein uusinta laukkua silitellessäni seuraava kaunokainen jo mielessäni.

Kyssärin ekaan osaan oli helppo vastata, koska näin pitkään laukkumanian vallassa eläneenä tiedän jo niiden olevan ihan ehdoton intohimoni, kuten toisilla saattavat olla kalliit kengät tai designer-vaatteet. Toinen osa pani mut pähkimään hetkeksi, koska välillä uuden laukun hankittuani saatan olla pitkäänkin tyytyväinen vallitsevaan kokoelmaani, kun taas joskus haaveilen yhtä aikaa kahdesta tai jopa kolmesta laukusta.

Laukut ovat olleet mulle viime vuosina helppo haaveilun kohde, koska niiden tenhovoima asussa säilyy painonvaihteluista huolimatta; seikka jolle osaan erityisesti antaa arvoa nykytilanteeni huomioiden, kun masussa on jo vauva numero kaksi ja edellisen syntymästä on vasta reilu vuosi aikaa. Vaatekaappini olen pistänyt uusiksi jo pariinkin kertaan näiden parin vuoden aikana, koska paino on heitellyt reilusti raskauden johdosta ja sen jälkeen. Nyt se on tietysti taas nousukäyrällä, mutta kilot saanevat taas kyytiä kunhan tärkeämmät asiat, kuten vauvan maailman saattaminen ovat turvallisesti takanapäin.

Ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä, joten väitän kuluttavani pursuavan vaatekaappini sisältöön keskimääräistä vähemmän rahaa kuin joku laillani muodista kiinnostunut ihminen; tuunaan myös käytettynä ostamaani rättiä reippaasti omaan makuuni sopivammaksi, jotta saan niistä täydellisen istuvia ja mieleisiä. Olen huomannut ihmisten helposti kammoksuvan merkkilaukkujen hintoja, mutta kuinka moni oikeasti tulee ajatelleeksi vaikka sitä, että jos ostat ihan perus ketjuliikkeestä puolen vuoden aikana vaikka viidesti pyöreästi satasen ostoskassit (kyseisellä summalle saanee parin farkkuja, yhden neuleen, jonkun mekon ja ehkä rintaliivit?), on tuohon vaatemäärään mennyt jo helposti se summa, millä saa jo aika monelta "merkiltä" jonkun näpsäkän ja laadukkaan nahkalaukun omakseen.

Minä olen sitten se rouva, joka ostaa näitä samoja ketjuliikkeiden muutamaan kertaan käytettyjä, kaupassa uutena 15-50 euroa maksaneita vaatteita kirppikseltä hintaan yhdestä eurosta vajaaseen kymppiin per rätti. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita ystäväni kanssa tehdyn kirppiskiekan muutama viikonloppu takaperin, jolloin lupauduin lähtemään personal shopperiksi hänelle, koska hän ei omien sanojensa mukaan osaa shopata kirpulla. Saaliiksi saimme ystävälleni 30 vaatekappaletta, pari vyötä, muutaman korun ja yhden juhlalaukun, ja mikä parasta, kaikki tämä maksoi yhteensä vaivaiset 65 euroa!

Spring bag cravings
kollaasi: Polyvore


Tässä siis syy siihen, miksi tykkään itse sijoittaa aika ajoin hieman tyyriimpiin laukkuihin, joiden tiedän kestävän käytössäni vuosia ja taas vuosia. Kuinka moni voi sanoa samaa henkkamaukan tai ginatrikoon tusinavaatteista, joihin rahaa kuluu kuitenkin useammin ja suhteessa enemmän tavaran laadun huomioon ottaen? 

Tämän raamatun pituisen aasinsillan kautta päästään vihdoin kollaasin upeuksiin, joita en yksinkertaisesti saa mielestäni pyörimästä. Phillip Limin Pashli on valloittanut sydämeni kauneudellaan, ongelmaksi on muodostunut väri; sekä vaalea Buff-sävy että kirkkaansininen Memphis blue huutavat nimeäni... Ja tuo Rebecca Minkoffin parin vuoden takaisesta kevätmallistosta peräisin oleva niittikoristeinen Moonstruck on ihan mieletön kaikessa rokkihenkisyydessään. Haaveilu on tällä hetkellä ihan ajankohtaista, olen nimittäin ajatellut lahjoa itseäni raskaus- tai ponnistuslahjalla, miksi sitä nyt kukakin tahtoo kutsua ja ei kovinkaan yllättäen valintani kohdistunee johonkin laukkuun. Viimeksi ostin itselleni lahjaksi erään kauan himoitsemani huivin, joka ilostutti mieltäni kovin, etenkin kun kävin kipaisemassa sen liikkeestä kotiin raskauden ylitettyä lasketun ajan jo melkein viikolla. Loppuaika tuntui edes jotenkin siedettävämmältä kestää, katsellessani kaunista huiviani jättimasuni takaa, haha. 

Kuulisin tosi mielelläni mietteitänne asiaan liittyen kommenttien puolella! Tykkäättekö te sijoittaa asusteisiin vai ostatteko mieluummin merkkivaatteita? Vai oletteko laillani havainneet kirpputorien potentiaalin ostospaikkoina ja säästätte näin shoppailusta ylijäävän rahan johonkin muuhun mieleiseen?

Seuraa blogiani Bloglovin'ssaBlogilistallaFacebookissa ja Instagramissa.

12 comments:

  1. Ostan yleensä alennusmyynnistä laukut ja vaatteet. Harvoin mitään kovin kallista. :)


    http://pienilintu.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Alet on mullekin sellaisia tarpeellisen tavaran ostopaikkoja, joskus mukaan tarttuu myös jotain eksoottisempaa ikäänkuin kokeiluun, täysihintaisena kun ei viitsi ihan mitä tahansa ostaa! :D Siihen kirpparitkin kyllä sopii mainiosti. :)

      Delete
  2. Minä olen kovasti koettanut sitä kirpparia, pari kertaa kivoja löytynyt. Pitänee taas mennä uudelleen, etenkin Akseli on tuntunut hyvältä paikalta. Tosin kaipaisin kaltaistasi personal shopperia, en ihan kuitenkaan taida osata sieltä katsella, vaikka kovasti olen koettanut ja muutaman helmen jo mukaani löytänytkin sieltä. Aion jatkaa käymistä, näen potentiaalin kyllä. Uskoisin, että hissuksiin siinä oppii paremmaksi. Vinkit otetaan kyllä vastaan :)

    Koetan itse ostaa tarpeeseen, tuotteesta riippuu halutun laadun määrä. Toivottu talvitakki tammikuussa, vaikka alessa niin oli kohtalaisen hintainen. Joskin ajattelin pitää sitä hyvin monta vuotta, pidinhän edellistäkin niin kauan, että se lakkasi lämmittämästä. Sitten saatan ihastua johonkin KappAhlin housuihin (kuten viime kesän punaiset kangashousut) ja asun niissä koko kesän, jonka jälkeen ne ovat aika hajoamispisteessä. Koen silti saaneeni hyvän vastineen rahoille, käytinhän vaatetta viikoittain, useamman kerran viikossa, ennen kuin se hajosi. Klassisemmat vaatteet pyrin ostamaan laadukkaampina, valkoisen kauluspaidan on kestettävä pidempään kun jonkun puseron johon ihastun hetkessä.

    Pyrin siis ostamaan laatua kyllä, mutta en merkkiä vaan laatua. Etsin ennemmin hyvälaatuista materiaalia, kestäviä saumoja jne. kuin pelkästään merkkiä. Ellen tietysti ole todennut merkkiä hyväksi laadun takuuksi tietyssä vaatetyypissä. Esim. farkkuni ovat liki poikkeuksetta Evanssilta, mutta hinta on kyllä noin 30£ farkut ja käytän ne aivan loppuun saakka, jolloin niitä ei saa enää korjattua. Eli koen saaneeni vastineen rahoilleni, vaikka en ole sen koommin ympärilleni vilkaissut nämä joka kohdasta itselleni istuvat farkut löydettyäni.

    Koetan siis ennen kaikkea järkeistää kulutustani, niin ne laukut ovat heikkoutena täälläkin. Ne tietyn merkkiset "heppalaukut" kuten tiedätkin :) Joskin meinasin saada slaagin, myönnän. Olivat tehneet Rossaun lampaan nahasta ja hintalapussa seisoi 800€ O.o Minä haluan käyttää laukkujani, en pelätä niihin tulevan naarmun jos toisenkin. Ne eivät ole koristeita, vaikka ehkä tyyriitä ovatkin. Ei sillä, olen maksanut enemmänkin laukusta kuin tuon hinnan laukusta, mutta materiaali ei ollut kaikelle arkaa lammasta.

    Ja toisaalta, kyllä ensimmäinen ajatus päässä hintalapun kohdalla oli: Tollahan saa lennot molemmille Irlantiin! No voit arvata, että laukku jäi kauppaan ja suunnistin tutkimaan lentolippuja :D Eli kyllä se todellisuudessa se vaatteista, laukuista ja kaikesta muustakin säästetty raha on lentokerosiinina taivaalla omalla kohdallani.

    Huh, olipahan kommentti aamutuimaan, mutta tuli tunne, että voisi kirjoittaa. Kauniita haaveita uudet haaveesi, itse ihastuin tuohon siniseen! Tahtoisin kovasti sinisen laukun itsekin, mutta epäilen, että en osaisi käyttää sitä, jolloin on turha laittaa rahat siihen. Katsellaan kuin käy.

    Hyvää keskiviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti! :D

      Mä olen sun kanssa aika samoilla linjoilla vaatteiden kanssa, laatuun on hyvä panostaa; joskus se tarkoittaa merkkiä ja joskus bränditöntä tavaraa, asiasta riippuen. Olen jotenkin vaatteiden kanssa välivaiheessa, haluan ensin palata "omaan kroppaani" ennen kuin ostan mitään klassista ja laadukasta kaappiini kalliilla, toiveissa siintävät mm. laadukas nahkatakki, klassinen trenssi ja muutama muu vaate, joiden soisin kestävän käyttöä vuosikaudet. Mutta kuten sanottu, ne hankin sitten painon asetuttua taas normilukemiinsa. :)

      Laukut on kyllä sellaisia himotuksia, että oksat pois! :D Mä olen aika huoleton mun omien kanssa, tai että käytän arkena, enkä ole neuroottinen niiden saamasta käytönjäljestä, vaikka maksaisivat kuinka. Koen että etenkin kalliin laukun tulisikin saada hintansa vastineeksi käyttöä, eikä maata pölypussissaan ja päästä ulos kerran vuodessa... Tämä pätee myös muutamaan kalliimpaan huiviini, toki pidän tavaroista hyvää huolta, mutten mene liiallisuuksiin. :)

      Mäkin luulen päätyväni tuohon vaaleaan väriin, koska vaikka sininen on upea, tiedän vaalean pääsevän käyttöön useammin. :)

      Delete
  3. Niin kaunis laukku! Vaikka sininenkin on todella (siis TODELLA!) upea, on tuo Buff-sävy kuitenkin ehkä vielä enemmän mun mieleen. Mutta mä pelaankin aina varman päälle näissä kalleimmissa hankinnoissa. Tarkoitan siis, että olen muutenkin niin musta-valko-harmaa fanittaja, niin ne neutraalit värit on aina omia valintojani. Tosin suunnitteilla on kyllä räväyttää ja hankkia jokin kaunis yksilö fuksian-punaisena tai kirkkaan oranssina. Välillä huomaan kaipaavani kunnon väriläiskää muuten neutraaliin pukeutumiseeni. Etenkin näin keväisin :)

    Ja kysymykseesi; Tykkään ehdottomasti sijoittaa kunnon asusteisiin, enemmän kuin vaatteisiin. Muutamiin luottovaatteisiin olen kyllä panostanut rahallisesti hieman enemmän, mutta ns. arkivaatteet ovat sitä tusinatavaraa. Tosin tämä johtunee pitkälti siitä, että olen hoitovapaalla ja kotiäidin univormuun kuuluu pitkälti ne neuleet, trikoopaidat ja leggarit. Töihin palatessani tiedän panostavani taas enemmän myös vaatteisiin, koska työvaatteiltani haluan, että ne pysyvät hyvänä ja siistinä pitkään. Panostin edellisen äitiyslomani jälkeen esimerkiksi kunnon mustaan jakkupukuun (voin muuten suositella Filippa K:n pukuja!), koska sille on työssäni usein tarvetta. Se on edelleen ihan kuin uusi!

    -S-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi on kyllä niin IHANA!!! :D Kyllä mä ton vaalean varmaan hankin, koska se saisi kuitenkin lopulta enempi käyttöä, eikä sinistä edes taida olla siinä suurimmassa koossa, joten se jo ratkaiseekin asian puolestani. :)

      Mä tykkään kanssa siitä tyylistä, että vaatekaapista löytyvät ensin tarpeelliset klassikot vähän neutraalimmissa sävyissä, jonka jälkeen asusteilla ja vähän eksoottisemmilla jutuilla voi lähteä rakentamaan asuista astetta mielenkiintoisempia. Mä odotan niin paljon sitä, että pääsen eroon mammakiloista ja saan vihdoin alkaa rakentamaan sitä kunnon vaatekaappia, jota ei tarvitse uusia joka hetki... ;)

      Delete
  4. Mun ostokäyttäytyminen vähän riippuu. Perus kledjut ostan ihan henkkamaukalta yms. sillä ne kuluu käytössä enkä koe tarvitsevani mitenkään erikoisen kalliita vaatteita sen takia. Okei, saattaahan ne olla laadukkaampia, mutta vaihteluhaluisena mieluummin maksan vähemmän. Niihin mihin koen tarvitsevani laatua, kallistun usein merkkiin ja kalliimpaan tuotteeseen.

    Laukut ovatkin sitten ihan eri juttu. Kengätkin pikkuhiljaa alkaa itselläni tulemaan tähän kategoriaan, mutta siis todellakin pikkuhiljaa. Niissä mieluummin satsaan laatuun ja merkkeihin, sillä uskon niissä hinnan säilyvät ja oikeasti olevan kestäviä. Ja hei, laukut. Ne on vaan niin ihania. Tällä hetkellä mulla on vain kaksi merkkilaukkua ja kymmenkunta niitä kympin rutkuja, mutta kyllä sen laadun vain näissä kalliimmissa huomaa. Ymmärrän sua siis ihan täysin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullakin on kengissä nykyään periaate, etten osta tekonahkaa, kuten en laukuissakaan. Sitten johonkin talvisaappaisiin ynnä muihin pitkään käytössä oleviin kenkiin sijoitan mieluusti vähän enempi, jotta kestäisivät käyttöä pitkään. :) Juu, laukut on jotain maailman ihaninta kyllä!! :D

      Delete
  5. Mahtava ideä tämä ponnistuslahja. Kyllä, todellakin olet sitten laukkusi ansainnut :) Nämä Phillipin laukut ovat todellisia herkkupaloja. Itsekin vähän näitä kuolaan, mutta koiraneidin tultua taloon täytyy myöntää ettei kannata liiaksi haaveilla :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, eiks vaan olekin. ;) Mä oon ja ihan hullaantunut noihin Limin väskyihin, ne on niin ihanan raikkaita suunnittelultaan! Voi vitsi, miten teillä on mennyt pipanan kanssa? :)

      Delete
    2. Haha! Siinähän tuo. Se aika kovis ja rohkea joten koko ajan saa olla tarkkana :)

      Delete
    3. Hehe, hommaa siis riittää! :D Oonkin FB:n puolella katsellut sun päivityksiä... :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)