-->

(tuunattu) pasta Carbonara

May 17, 2014

Pitkästä aikaa ruokajuttuja! Olemme syöneet masumme täyteen myös sillä välin kun blogissa ei ole asiasta hiiskuttu, annokset ovat vain jääneet kuvaamatta iltojen huonon valon vuoksi. Kokkaan ruokamme pääsääntöisesti iltaisin, joten nyt kevään tultua tuo valoasiakin on jo korjaantunut, eli ruokahommiakin alkanee täällä taas näkymään.

Viime viikolla tein pitkästä aikaa Pasta Carbonaraa, tuota lapsuuteni bravuuria - kyseinen ruoka on nimittäin ensimmäinen, jonka olen oppinut itse tekemään. Sovin silloin tällöin vanhempieni kanssa hoitavani viikonloppupäivän kokkailut ja arvatenkin tarjolla oli sitten aina tätä samaa settiä, mutta kyllä kai se heillekin ihan hyvin maistui, tai sitten olivat vaan taitavia teeskentelemään...

Tämänkertaiseen lopputulokseen päädyin yhdistelemällä aineksia sieltä täältä eri resepteistä ja vanhasta muistista, pastakin oli vahingossa tuota täytettyä sorttia, mutta se sopikin iloksemme ihan ongelmitta kastikkeen kanssa kimppaan. Annoksen värimaailma viehätti mua myös kovin, tuore basilika raikasti entisestään vihreän tuorepastan sävyä!

Pasta Carbonara (6 annosta)

1 pkt savukinkkua (valmiiksi pakattu kimpale, n. 300 g)
2 sipulia
2 pinaattitäytteistä tuorepastapakettia (n. 200 g/kpl) 
2 munaa
2 dl ruokakermaa
3 dl maitoa
1 ps juustoraastetta
tuoretta basilikaa
valkopippuria ja suolaa

Pilko kinkku pieniksi kuutioiksi ja ruskista pannulla kultaiseksi. Tee sama sipilille. Laita vesi kiehumaan tuorepastaa varten ja tee sillä aikaa kastike valmiiksi. Sekoita yhteen munat, ruokakerma, maito, noin puolet juustoraasteesta ja mausteet. Kun pasta on kiehunut, heitä samaan kattilaan kinkku-sipiliseos ja kastike. Sekoittele pastaa hetken miedolla lämmöllä, kunnes munat ja juusto jähmeyttävät pastan sopivan muheaksi. Annostele lautasille sopivat annokset, joiden päälle ripottelet vielä juustoraastetta ja tuoretta basilikaa. 

Perinteisessä Carbonarassahan on lihana pekonia, mutta kun tuo mies ei ihan parista pekoniviipaleesta vatsaansa täyteen saa, päädyin vaihtamaan lihan savukinkuksi, joka ajoikin asian mainiosti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että seuraavalla kerralla laitetaan tietysti molempia, koska peksu tuo tähän reseptiin aivan ihanan pikantin ja suolaisen maun, jota tuo skinka ei ihan kuitenkaan pysty korvaamaan. Korvasin mustapippurin valkoisella, koska tyhmä myllymme makaa edelleen rikkinäisenä, mutta älkää te tehkö niin - mustapippuri kuuluu olennaisena osana tähän reseptiin. 



Kyllä tämä ruoka toimii edelleenkin, vaikkei sieltä ihan kevyimmästä päästä olekaan! Tosi fiilistelijä korvaa vielä tuon annoksen päälle ripoteltavan juustoraasteen Parmesan-juustolla, nam!

8 comments:

  1. On ihan mielettömän herkullisen näköistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, toi vihreä väri viehätti munkin silmää tosi paljon! :)

      Delete
  2. Tää on mun lempiruokaa! Harmi vaan, että nykyisin saan pastasta ihan kamalan turvotuksen ja kipeän mahan :( Pitänyt jättää tämän syöminen harvemmalle. Mutta niin herkullisia kuvia, että tekisi mieli päästä maistiaisille ;)
    Vitsit, me taidetaankin nähdä ihan pian :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No höh, tosi tylsä juttu! :/ Monille kai käy pastan kanssa just noin... Haha, en lukenut vielä tätä kommenttia, kun laitoin tonne toiseen sun kommenttiin just saman vastauksen, että la sitten nähdään - tosi kivaa saada kasvot nimimerkille! :)

      Delete
    2. Ja mä vastasin siihen :D Mut on niin ihana nähdä kasvotusten <3

      Delete
    3. Ristiin siis kirjoitellaan! :D Ja unohdin meilissä laittaa, että me tullaan himaan päin jo la iltasella sit. :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)