-->

Lights and flower print

Nov 21, 2014

Eilinen aamupäivä rakkaan ystäväni Stellan luona oli kaikin puolin onnistunut, ja piti sisällään muun muassa vaatteiden sovittelua, juoruilua, laukkuhaaveilua ja herkkusalaatilounaan. Tulipa siinä samalla mouruttua molempien mieltä painaneet asiatkin selviksi - ilmaista terapiaa nämä mammojen leikkitreffit!



Mun teki aamulla mieli pukeutua viime aikaisten tummien asujen sijaan ihan päinvastaiseen lookkiin, joten kiskoin päälleni kaapin perukoilla vuoden maanneet ihanat kukkapöksyt. Luonnonvalkoinen pitsitoppi ja siihen sävyltään mätsäävä muhkea kaulahuivi sopivat housujen sävymaailmaan just eikä melkein, ja hopeinen oversize-neuletakki oli kuin piste i:n päälle. Muuten vaalea asu sai kivasti ryhtiä mustista nilkkureista, jotka saivat jokin aika sitten uuden ilmeen niiteillä

Koska asun väritys oli suhteellisen yksiulotteinen ja edellisen yön unet olivat jääneet suht surkeiksi, yritin hämätä katseet pois silmäpusseista sähäkällä huulipunalla, jonka suloinen viinipunainen sävy sopi kauniisti harmaan kanssa kimppaan. Tukan sitaisin pitkästä aikaa tötterölle, jonka tein jälleen kerran tämän superhelpon ohjeen mukaan. 

Olisin tietty voinut kiskoa tuota toppia hieman alemmaksi kuvia varten, kyyristeltyäni juuri hetki ennen kuvien ottoa lapsia autosta ulos. Asukuvat ovat lapsiarjen keskellä otettuina todella usein tätä tasoa, että aina jossain röpsöttää joku vaatekappale vinksallaan, kun aikaa kuvien räpsimiseen on yleensä keskimäärin neljä minuuttia, joista ainakin kaksi ja puoli joku vaahtosammuttimen kokoinen ihminen vaatii huomiotasi tai hyppii kuvaan kanssasi. Täytyy kyllä kehaista eilisiä kuvausassistenttejä sen verran, että homma hoitui esimerkillisen hienosti, vaikka kaikki kolme pikkuneitiä olivat vieressä seuraamassa mun ja Stellan touhua!




Kuvat: Stella / Stella hearts life

Kamani sulloin pitkästä aikaa kesällä hankkimaani Luikkariin, joka on edelleen aivan karsean näköinen, koska nahkaosat eivät ole vielä ehtineet tummua juuri lainkaan, graah... En voi sietää tuota kalkkunanvaaleaa vachetta-nahkaa, enkä malttaisi millään odottaa sen patinoitumista hunajaisemmaksi. Vielä ärsyttävämmän asiasta tekee se, että tuo erikseen ostamani pitkä hihna on jo muutaman vuoden vanha ja ehtinyt tummentua kauniisti, joten nahkaosat ovat vielä kaiken lisäksi eri sävyä keskenään, kääk... Todettakoon siis mun maailmassa kaiken olevan hyvin, kun ongelmat ovat tätä tasoa, amen. 

Hyvät vinkit vachetta-nahan tummentamiseen otetaan kiitollisina vastaan! Auringossa makuuttaminen on tuttu kikka, mutta missä aurinko?! Mielipiteitä vaaleasta asusta keskellä pimeää marraskuuta, anyone?

Seuraa blogiani Bloglovin'ssaBlogilistallaFacebookissa ja Instagramissa.


Vielä vinkkaan teille tuosta ylihuomenna päättyvästä arvonnasta, jos ette ole ehtineet osallistua!

10 comments:

  1. Ihania hetkiä ystävien kanssa <3 Ihan parhautta!!

    ReplyDelete
  2. Minen ala. Tyyppi on aina, siis aina niin tyylikäs! Jos mä joskus saan lapsia, toivoisin kovin, että mä olisin yhtä upea äitisihminen kuin sie. Olet niin upea ♥ Tyyli siis kolahtaa ;)
    Ja aaaaa, tuo laukku. Mä kyllä tykkään tuosta kalkkunan nahkaväristäkin, vaikka on tuo hieman patinoitunut sopivampi mielestäni laukkuun. Mut tuo on ihana pussukka!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ala nyt kuitenkin? :D Nyt alkaa olla helpompi pukeutua kivasti, kun kiloja on jo sulanut sen verran reilusti, että oma kroppa alkaa taas tuntua tutummalta. Se varmaan näkyy sitten päällekin päin, epäilen. :) Kiitos, ihana muru kauniista sanoistasi, nosti taas hymyn huulille, vaikka oonkin aika väskä. :) <3

      Delete
  3. Ihanan pirteä vaalea asu synkässä marraskuussa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, Katja! Sitä mäkin aattelin, että nyt kerrankin jotain muutakin kun vaan sitä mustaa aina... ;)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)