-->

Fit mama - puolimatkassa

Dec 10, 2014

Mulla oli vakaa aikomus päivitellä teille kuulumisia raskauskilojen sulatuksen ja treenien suhteen vähintään joka kuukausi uusien mittojen kanssa, mutta kuten olette ehkä huomanneetkin, on asia jäänyt roikkumaan. Projekti itsessään sen sijaan jyskyttää menemään entistäkin hurjemmalla teholla, ja tällä hetkellä motivaatio on taas enempi kuin kohdillaan marraskuisen stipluviikon jälijiltä.

Väliaikapostausten teko kaatui oikeastaan kuviin; perfektionisti halusi hyvät kuvat, joista kehityksen olisi nähnyt helposti, mutta pimeä syksy ja tuhruiset kuvat eivät suostuneet yhteistyöhön haluamallani tavalla. Loka- ja marraskuun osalta kävi myös niin, että painon ja senttien huvetessa vinhaan tahtiin, olivat mitat monesti jo vanhentuneita siinä vaiheessa kun minä rouva vasta suunnittelin postauksen kirjoittamista! On se vaan kova paikka kaltaiseni perfektionistin hyväksyä, että tehty on parempi kuin täydellinen. Mies on jo jokusen vuoden yrittänyt lanseerata tätä käsitettä mulle arkikäyttöön, katseltuaan vierestä miten räpellän ja räpellän, saamatta aikaan valmista. Tai jos valmista tulee, ei se miellytäkään, ja homma on aloitettava alusta. Tunnistaako kukaan itsestään näitä samoja piirteitä?

Palatakseni takaisin itse asiaan, voin nyt ilokseni ilmoittaa painon hujahtaneen jo alle kahdeksankympin, mikä tarkoittaa sitä, että raskauskilot (ne kaikki lähes kolmekymmentä, hups...) on nyt virallisesti sulateltu pois. Aika bueno homma, vaikka itse sanonkin! Synnytyksestä on siis kulunut puolisen vuotta, ja tämä tarkoittaa sitä, että kun raskauskiloista on nyt päästy eroon, alkaa projekti ikäänkuin alusta. Suunnitelmissani on nimittäin karistaa vielä fiiliksestä riippuen kymmenestä viiteentoista kiloa läskiä pois runkoani koristamasta ensi kesään mennessä.

Uskon projektin loppuosankin rullaavan samaan tahtiin kohti maaliaan, sillä tilanne pään sisällä on tismalleen oikeanlainen. En pidä tätä projektia minään kuurina, vaan ponnahduslautana hyvälle ololle ja kunnolle loppuelämäkseni. Mulla ei ole mielessä mitään tiettyä kilomäärää mihin tähtään, vaan peili ja oma fiilis kertovat sitten aikanaan sen kohdan, missä on aika lopettaa varsinainen laihduttaminen ja aloittaa painonhallinta.



30 kiloa pois puolessa vuodessa - miten siis tein sen? No kävin tietysti pullauttamassa pihalle yhden kappaleen potraa tyttölasta, ja jätin synnärille kuutisen kiloa elopainostani. Loput kaksikymmentäneljä saivat kyytiä ihan perinteisin keinoin: liikunnan, urheilun ja hyvän ravinnon keinoin. Salitreenit aloitin seitsemisen viikkoa synnytyksen jälkeen, ja olen siitä asti käynyt treenaamassa yhdestä kolmeen kertaa viikkoon, kahden ollessa hyvä keskiarvo. Kesän jälkeen on kalenteriin mahtunut vain yksi ainoa viikko, jolloin en jaksanut raahautua salille ollenkaan, joten liikkumisesta olen kyllä pitänyt huolta, koska siitä saa vaan kertakaikkisesti niin hyvän olon itselleen! Salitreenin ja PT:n tekemän ohjelman lisäksi olen toki vaunutellut ja harrastanut muuta hyötyliikuntaa, mutta varsinainen lihaskunto hoituu kyllä salilla, ja onkin ollut mahtavaa huomata miten lihaksistoni on kehittynyt syksyn aikana ihan rytinällä.

Herkuttelu kuuluu edelleen elämääni siten, että kerran viikkoon sallin itselleni maksimissaan 300 g karkkia, ja päivittäin syön kahvin kanssa yhdestä kahteen palaa tummaa 70 % suklaata. Muuten pyrin pitämään pääosin sokerittomasta elämästä kiinni, ja näiden varsinaisten herkkujen lisäksi ruokavaliossani onkin sokeria ainoastaan maitorahkaan lisäämässäni maustetussa rahkassa, ja sen satunnaisesti korvaavassa puolukkahillossa. Ateriarytmini on tasainen, aamupalan, lounaan ja illallisen lisäksi syön yleensä yhden välipalan, ja suosin ruoissa kasviksia, proteiineja ja hyviä hiilareita. Pidän myös mielessä sen, että ruoan ei todellakaan aina tarvitse olla mikään gourmet-tason makuelämys, vaan iltaisin kiireessä treenin jälkeen riittää, että suuhun saa mitä tahansa helppoa pöperöä, joka täyttää elimistön hiilari- ja protskuvajeen.

Tärkein juttu on kuitenkin korvien väli, kun siellä on asiat kunnossa, seuraa kroppa kuuliaisesti perässä. Mä olen vihdoinkin - vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen - matkalla kohti sellaista kroppaa, missä mä aidosti viihdyn, ja minkä koen vastaavan täydellisesti omaa mielikuvaani itsestäni. Vaikka otsikko sanookin mun olevan vasta puolimatkassa, niin jos kiloja tuijottaa, on matkasta taitettu jo vähintään kolme neljäsosaa. Ajatus saa mut todella hyvälle tuulelle, ja olenkin avoimen ylpeä siitä, että jaksoin vielä tämän viimeisen kerran ryhtyä tähän savottaan. Sillä mä olen vakaasti päättänyt tämän olevan viimeinen kerta, kun tämä nainen laihduttaa yhtään enempää, kuin kahta joulukinkkukiloa varrestaan pois. Nyt opitut tavat ja tottumukset kantavat parhaimmassa tapauksessa mut läpi loppuelämäni -  toivon mukaan hyvässä kunnossa ja terveenä.

Lupaan ja vannon pyhästi käsi lempilaukkuni nahkapintaa vasten palata asiaan ensi viikon PT-treffien jälkeen tuoreen postauksen kanssa, joka sisältää uusimmat mitat kuvineen.

Ajatuksia asiaan liittyen? Do tell!

Seuraa blogiani Bloglovin'ssaBlogilistallaFacebookissa ja Instagramissa.

10 comments:

  1. Replies
    1. Hehee, no kiitti. :D Sä pystyt kyllä ihan samaan. <3

      Delete
  2. Ihan huikea suoritus! Mutta parasta on se, että sulla itselläsi vaikuttaa olevan nyt todella hyvä fiilis. Unohtukoon vaikka valokuvat tai mittanauhat - kun on sinut itsensä kanssa omissa nahoissaan, niin mikäs sen kauniimpaa!?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. :) No sinäpä sen sanoit, ei hommaa voi väkisin runnoa maaliin, kuten olen niin monesti ennen huomannut. Vasta nyt koen olevani sellaisessa paikassa pääni sisällä, että tiedän sataprosenttisen varmasti onnistuvani tässä projektissa, ja mikä tärkeintä, tiedän tulosten olevan pysyviä. :)

      Mä olen myös samaa mieltä siitä, että kun oma olo on hyvä, se näkyy todellakin muillekin. :)

      Delete
  3. Upeeta työtä oot tehnyt <3 ja missä ajassa! Onnea! En edes lähde toivottelemaan mitään tsemppejä loppupuoliskolle, koska mä tiedän että sä pystyt siihen joka tapauksessa ;) Hali!

    ReplyDelete
  4. Wauu! Aivan mahtavan duunin oot tehnyt ja oot kyllä sellanen mamma :) <3

    ReplyDelete
  5. Ihan mielettömän duunin olet tehnyt muru! Sitten kun pääsis vielä ihastelemaan tulosta livenä <3 -Tuuli

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, tasasin vaan tilanteen raskauden jäljiltä! :D Nyt on vielä pikkurutistus jäljellä, enää reilu viisi kuukautta kesään, jihuu... ;)

      Delete
  6. Voi hitsi, ihan mahtia ihanuus! Tää tsemppaa muakin ♥ Tammikuussa alkaa himoreeni :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiva kuulla, että säkin sait inspoa tästä! :) Mulla menee useesti samallalailla, että kun muut onnistuvat, saa siitä myös itsellensä kipinää jatkaa pusertamista. :) <3

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)