-->

Pencil skirt with sneakers

May 6, 2015

Heippa, just sinä! Taisin luvata toissapäivänä palata eilen blogin pariin, mutta homma ei oikein jaksanut inspata, joten pidin välipäivän. Mä en ole koskaan avannut sanaista arkkuani bloggaamisen suhteen siinä mielessä, että jos mua ei huvita, niin en tee, mutten myöskään sitten huutele täällä seuraavassa postauksessa että miksen tehnyt - paitsi nyt.


Jotkut teistä ovatkin ehkä jo lukeneet Reetan ja Ennin postaukset siitä, miten bloggaamisesta tuntuu hiljalleen vähentynyt sen yksi olennaisimmista plussista, eli vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Jos blogi on julkinen, tarkoittaa se yleensä sitä, että bloggaaja selkeästi kirjoittaa muitakin kun vain itseään varten, kuten minäkin teen. Näiden viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana kun HOME AT LAST on ollut pystyssä, teitä lukijoita on pikkuhiljaa ilmestynyt mukaan enemmän ja enemmän, ja vaikken hihkukaan asiasta blogissa, olen tosi iloinen ihan jokaisesta uudesta lukijasta, ja pyrinkin muistamaan teitä aina väliajoin kivoilla arvonnoilla, joita hyvät yhteistyökumppanit mahdollistavat.


En ole luonteeltani mikään mega-avautuja, joten kun kirjoitan blogiin esimerkiksi tätä postausta edeltävän kaltaisen jutun itselleni henkilökohtaisesta asiasta, annan teille aika paljon itsestäni, ja kieltämättä tulee aika väsynyt fiilis siitä, jos asia ei herätäkään sitten juuri mitään keskustelua lukijoiden kanssa. Myönnän ihan avoimesti, että vuorovaikutuksen puute ja kommenttien vähyys etenkin tuollaisiin mulle henkilökohtaisiin postauksiin ei kannusta mua kirjoittamaan niitä tänne jatkossa lisää, vaan pitäydyn sitten vanhassa ja tutussa hömppälinjassa mieluummin kuin huutelen tällaisia juttuja seinille, heh. Mä en todellakaan kaipaa kommenttilootassa kehuja tai silittelyä, vaan sitä aitoa keskustelua, mikä tekee tästä hommasta hauskaa! Kun kuitenkin näen statistiikan puolelta sen, että teitä käy täällä kuitenkin aika suuri joukko näitä mun juttuja lukemassa. Jännä muuten miten noihin arvontapostauksiin niitä kommentteja sitten kuitenkin tulee ihan pilvin pimein... Kyllä, juuri sinun pitäisi tuntea pieni pisto omatunnossasi, hahaha!



*kollari ZOE KARSSEN | *hame H&M | lenkkarit NIKE | laukku CHANEL | nahkatakki EBAY | aurinkolasit FREYRS | kello OMEGA | huivi EBAY

*secondhand


Okei, saarna ja avautuminen ohi, nyt tällä kertaa oli vaan pakko avata suu, koska arvelin mun inspiksen puutteen näkyvän jo läpi tänne blogin puolelle. Tarkoituksena on kuitenkin tuottaa hyvää sisältöä blogiin, joka inspaisi mun lisäksi myös teitä lukijoita, mutta jos te ette avaa suutanne, en mäkään aina tiedä missä mennään. Kuvituksena siis ne asukuvat, ja koska kilon kosmetiikka-arvonta tuli päätökseensä jo hetki sitten, löytyy voittajan nimi postauksen lopusta.

Asu on siis puolentoista viikon takaa lauantailta, ja kävin siinä Stellan kanssa Indiedaysin bloggaajille suunnatussa päivätapahtumassa. Asun koko idis lähti mukavista kengistä, koska jalkoja piti säästää illan gaalaa ja korkoja varten. Niken kiilakorkolenksut olivat sekä superhyvät jalassa että skarpin näköiset, ja mun mielestä klassinen kynähame sai lenksuista ja luottokollarista hauskaa päivitystä. Musta nahkarotsi on nopeasti noussut yhdeksi lempivaatteistani ikinä, ja nuo mun äidin mukaan hurjat kissansilmälasit sopivat mielestäni asuun kuin nyrkki silmään, sillä yhdessä hameen kanssa ne tasapainottivat muuten aika sporttista fiilistä kivasti. Stella otti tosi kivat kuvat, joita kuvatessamme muun muassa kompastuin kerran, ja hukkasimme myös hetkeksi Stellan linssinsuojuksen... Rapatessa roiskuu, etenkin kun hommissa on kaksi kiireistä kotiäitiä!



Kuvat: Stella / Stella hearts life

Ja oli pakko heittää messiin vielä tuo vika kuva, siinä mä olen taas oikein elementissäni kesken kuvaamisen, ja Stella oli nopsa, ja ehdi napata tästä sähellyksestä kuvan. Antakaahan siis kuulua kommenttien puolella itsestänne muutenkin kuin vain arvonnoissa, senkin ronkelit! Ja hei, koska olette kuitenkin suurimman osan ajasta ihan kivoja, pyöräytän käyntiin taas pian uuden arvonnan, hehee...

P.S. Arpaonni suosi tällä kertaa Kati Kainulaista, olen laittanut sinulle postia! Jos voittajasta ei kuulu viikon loppuun mennessä, arvon palkinnon uudelleen.

Seuraa blogiani Bloglovin'ssaBlogilistallaFacebookissa ja Instagramissa.

25 comments:

  1. Vau näytät superhyvälle! <3 ja joo, olen huomannut saman kommenttejen kanssa... Itseäni usein juuri siitä syystä turhauttaa toisinaan koko blogin kirjoittelu, sillä vuorovaikutus on niin tärkeää :) mutta ehkä suomalaiset vaan eivät niin osaa jättää kommenttia? itse en ehdi kirjoitella muille niin paljon kun haluaisin, sillä oma blogini vie päivästä paljon tunteja, joten usein luen muiden blogeja kännykällä, jolloin kommentointi ei ole niin näppärää :D mutta yritän petrata.... ;D niin ja hei kesällä sovitaan kyllä treffit, vaikka täällä tai Helsingissä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, Anne! Tuntuu olevan aika yleistä nykyään just se, että vaan selataan nopsaan postaukset läpi, mutte kommentoida enää, möh. :/ Mulla vähän sama juttu itsellänikin, aikaa on niin helvatan vähän, kun blogi vie jo siitä suuren osan, jää omakin kommentointi tosi vähälle. :(

      Oon itse asiassa vähentänyt lukemieni blogienkin määrää ihan viime aikoina, kun aikaa ei vain ole kaikkeen, on siis pakko karsia. Tää koski siis myös mua, ja pyrinkin nykyään jättämään käynnistäni jonkun merkin, vaikka välillä tuntuu, että vaan huikkaus kivasta asusta on vähän väsynyt sekin, haha... :D Ja hei joo, ehdottomasti treffataan kesän tultua! :)

      Delete
  2. Ah, tiedän mistä puhut. Kerron oman näkemykseni. Joihinkin syvällisiin juttuihin ei vaan osaa sanoa mitään fiksua, on paljon helpompaa käydä huikkaamassa "kiva asu" tms. Lisäksi itsekin kommentoin monesti vähän vasemmalla kädellä (kotiäiti täälläkin), joten tuntuisi, että syvällisiin postauksiin pitäisi oikeasti perehtyä ja miettiä mitä kommentoi. Mutta sama itsellä, kun huhtikuun alussa rustasin koulukiusaamisesta tai nyt toukokuun alussa siitä, että olen armoton itseäni kohtaan, toivoin todella, että ihmiset jättäisivät kommentteja. Lisäksi olen huomannut, että kevään myötä pari vakkarikommentoijaa on itseltäni kadonnut (kyllästyivät?) ja itsekin kommentoin eniten niiden ihmisten blogiin, jotka minullekin jättävät kommentteja. Tässä jotain selityksiä yhdeltä lukijalta! :) Niin ja asu on kiva, minullakin oli sinusta kivoja kuvia tuolta lauantailta, mutta ajattelin että olet tarkka omien kuviesi suhteen ja jäivät sitten koneen uumeniin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, mulla taas jotenkin enempi sanottavaa niihin syvällisempiin, vaikka asusta on aina helppo huikkaillakin! :D Ja ymmärrän täysin sen, että mieluiten jättää sinne kommentin, mistä niitä itsekin saa, mä taas kommentoin yleensä vähän minne sattuu, jos asia kiinnostaa. :) Ja tietty sit kavereille nyt yleensä tulee kuittailtua samalla lailla kun vaikka facessa tms. :D

      Ja sähän oot yks ahkerimmista kommentoijista täällä ja mun mielestä muuallakin, ettei tää kyllä nyt sua koskenut ollenkaan! :D :D

      Delete
    2. Mutten kommentoinut edelliseen! Kun on niin hirveät kroppa-angstit itselläni, etten keksinyt sanottavaa. Mietin kyllä! :D

      Delete
    3. No kuule, eipä tuo mitään tee! :D Ja miks väkisin ikinä pitäisikään, ei siinä ole mitään järkeä. Ja hyvä vaan, jos saa miettimään asioita, sitä mä tuolla tekstillä hainkin. Kiva vähän sekoittaa pakkaa, hähähä... ;)

      Delete
  3. No höh :/ harmillista, jos oot kokenut kommenttien vähentyneen. Mutta ehkäpä se on just niin kuin Katjakin tuossa jo kommentoi, että syvällisempiin juttuihin on vaikeampi kommentoida. Ja mulla henkilökohtaisesti on ongelmia kommentoinnin kanssa kaikkien blogien suhteen, joita luen, sillä vuorokauden tunnit ei vaan riitä kaikkeen. Luen yleensä mun lukulistan blogit aamukahvin ääressä ja ehdin just lukea läpi uusimmat postaukset ja sit pitää jo rientää lasten kanssa touhuilemaan ;) Mä olen kyllä todella aktiivinen lukija, mutta huono kommentoimaan just "ruuhkavuosien" takia. Mutta kyllähän se on niin, että kommentit/vuorovaikutus on tosi tärkeitä ja niistä tulee hyvä fiilis ja motivaatio blogin suhteen. Itekin hihkun aina onnesta jos on kommentti tai kaks sattunut postaukseen tulemaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, tympiihän se tietty, mutta sit on onneksi teitä, jotka jaksavat ilahduttaa tosi usein kommenteillaan! <3 Ja sama hommahan se on varmaan suurimmalla osalla, aika ei vaan riitä, mutta sit tästä hommasta katoaa pikkuhiljaa se pointti, kun bloggaaja ei jaksa enää panostaa, kun ketään ei tunnu kiinnostavan, ja sit kun bloggaajaa ei enää kiinnosta, ei ole enää tarjolla mielenkiintoista (?) luettavaakaan. :D

      Mä taisin sulle sanoakin, että oon karsinut ite lukulistaani, että voisin edes joihinkin kivoihin blogeihin keskittyä vähän paremmin, ja just jättää kommenttia. Mulla vaikuttaa muutenkin tosi paljon aihe, jos koen sen kiintoisaksi, kommentoin melkein aina, ja jos päinvastoin, niin musta ei kuulu. ;)

      Delete
  4. Musta tuntuu, että blogikommentointi on jotenkin katoamassa oleva luonnonvara. Moni bloggaaja on kirjoittanut samasta aiheesta lähiaikoina ja mäkin huomaan selkeän eron niihin aikoihin, kun joskus vuonna 2008 pistin ekan pienen blogini pystyyn. Silloin kommentteja riitti, vaikka lukijoita oli vähän. Tää kehityksen suunta on aika iso harmituksen aihe, koska vaikka bloggaaminen on kiva harrastus, tekstejä kirjoittaa pöytälaatikon sijasta nettiin juuri sen vuorovaikutteisuuden takia. Ei mihinkään näin aikaavievään jaksa panostaa loputtomiin vain itseään varten.

    En tiedä, onko kommentoimatta jättämisen taustalla sitten vaikka esim. se, että moni selaa blogeja entistä enemmän puhelimellaan, eikä sisältöön ehkä keskitytä enää siinä määrin kuin ajan kanssa koneella istuskellessa. Mä ainakin selaan puhelimella ja luen ja kommentoin koneella.

    Muutenkin kaikenlainen suodattaminen ja kohdentaminen on aika keskiössä netissä. Kokoajan on helpompi valita just niitä itseään eniten kiinnostavia sisältöjä, seurata blogeja triljoonan eri palvelun kautta ja skipata entistä helpommin kaikki, mikä on vähemmän kuin superkiinnostavaa. Ehkä sama ilmiö on siirtynyt kommenttiboksiinkin: kun kerran aina voi valita ne kiinnostavimmat jutut, jätetään kommenttikin vain niihin postauksiin, mihin just kaikkein eniten halutaan kommentoida. Vuorovaikutuksen katoaminen blogeissa on kiinnostava ilmiö ihan jo mun opintojenikin (viestintä) puolesta, ja jäänkin varmaan miettimään tätä aihetta loppuillaksi...:D

    Tosi kiva asu muuten taasen - ja huulipuna!;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No eiks olekin? Mulla oli kans eka skidi blogi pystyssä just 2008 alkaen, ja silloin ja vielä tokassakin blogissa riitti juttua lukijoiden kanssa vaikka kuinka. Älypuhelimet on varmana suuri syy homman takkuamiselle, mutta itse mä en ikinä lue blogeja puhelimella, musta niistä ei saa mitään irti siten, kun kuvatkin on niin surkean pieniä, vaikka mun luuri ei olekaan pienimmästä päästä. :D Jokainen siis tyylillään!

      Oikeassa varmaan oot tuon kohdentamisen kanssa, mä teen sitä itsekin, kun just tuli esim. siivottua omaa lukulistaa, koska AIKA EI RIITÄ. :P Ja mä kommentoin myös vain silloin kun on ns. sanottavaa, kun en jaksa jättää mitään diipadaapa-kommentteja, tai puffata blogiani vaan huvikseni. Ei siinä, jos joku niin tekee, saakin ehkä sit sitä kautta trafiikkia omaan blogiinsa! :)

      Mainio kommentti, kiitti kun jaoit aikaasi ja ajatuksiasi täällä. <3 Haha, kiitos. Arvaa, se oli taas niitä Wettiksen supermegamattoja, jotka pysyy ydintuhoon asti... :D Enkä mä ole vieläkään ehtinyt/muistanut postata niistä, plääh. :P

      Delete
  5. Täällä ilmoittautuu uusi blogisi lukija! Kiitos tosi kivoista asukuvistasi! Olen huomannut samaa kommentoinnista, vähäistä on. Mua se ei oikeastaan haittaa. Eniten harmittaa omat kiireet ja se, ettei ehdi panostaa niin paljon kuin haluaisi. En ole myöskään mikään avautuja, ja mitä enemmän lukijoita, sen vähemmän taidan kertoa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Marjukka! Me ollaan mun mielestä ainakin ohitettu toisemme monissa blogitapahtumissa, mä tulen seuraavan kerran vetämään sua hihasta. :) Sama juttu, muu elämä tulee aina jotenkin jännästi näiden blogihommien edelle... ;) Mä olen ollut samoilla linjoilla myös tuon jakamisen kanssa, ja pidänkin edelleen kiinni siitä tiukasti, että nämä harvemmat henkilökohtaisemmat jutut koskevat vain mua, eivätkä esimerkiksi perhettäni. Jokainen vetäköön sen oman rajansa, niin on paras!

      Tosi kiva kun kommentoit, nähdään varmaan pian ihan livenäkin! :)

      Delete
  6. Valkoinen tähdikkiMay 7, 2015 at 12:14 AM

    Hehe. Vaikka juuri kommentoin tuohon edelliseen postaukseesi, niin piti tähän vielä laittaa pari riviä.

    Mä kommentoin ihan fiilispohjalta ja kiirekin sanelee oman osansa (...niin kuin varmaan suurimmalla osalla lukijoista). Kuitenkin seuraan blogiasi säännöllisesti, vaikka en edes viikoittain kommentoi. Luulen, että mun kaltaisiani lukijoita on paljon. Ehkä moni ei tule ajatelleeksi bloggaajan kaipaamaa vuorovaikutusta. Tai sitten lukijoita ujostuttaa? :)

    Ja hei, toi huulipuna on sulla upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle on sun kommentit sitten jotenkin jääneet hyvin mieleen, koska pidän sua ns. vakkarikommentoijana. Jännä, että kuitenkin ns. noin harvoin kommentoit. Mutta hei, ei se määrä vaan laatu... ;) Ja en kyllä ihmettelisi, että suomalaista ujostuttaisi, suu auki vain silloin kun on asiaa! :D Kiitos. :)

      Delete
    2. Valkoinen tähdikkiMay 7, 2015 at 1:25 PM

      :)

      Delete
  7. Hei! Ihania nuo asukuvat! Yhdistelmät ovat blogikuvissasi tosi ihania! Aivan mahtava ylläri, kun arpaonni suosi minua, ja kiitos, kun järjestät blogissasi arvontoja! :-) Ihanaa kevään aikaa! T: Kati

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, Kati! Saan itsekin aina niin hyvän mielen, kun arvonnan voittaja laittaa postia takaisin ja hihkuu innosta. Kiva vaan, jos voi täältä purkkimeren keskeltä ilahduttaa muitakin, vielä läheisten lisäksi. :) Sitä samaa sulle!

      Delete
  8. Heh, tästähän viimeksi puhuttiin..syvälliset blogiin vai ei? Niin, mä olen sitä mieltä että niitä saa olla ja kivakin, että välillä on vähän pintaa syvempää tekstiä. Tekee blogista selkeästi mielenkiintoisemman ja pääsee lähemmäksi bloggaria. Itse tykkään jonkin verran jakaa syvällisempiä juttuja, mutta nekin kuitenkin pintariipaisuja todellisuudesta. Koskaan en ole saanut muuta kuin positiviivista palautetta ja se jos joku kannustaa jatkamaan samaan malliin.

    Kommentointi on mustakin ehkä vähän vähentynyt, jotkut ovat jääneet matkanvarrella pois tai ainakin kommentointi ja sitten on myös tullut uusia kivoja tuttavuuksia. Musta tuntuu, että nyt keväämmällä on ollut ylipäätään hiljasempaa blogimaailmassa mikä on tietenkin ymmärrettävää, kun ilmat suosivat! Sen verran yhdyn Katjaan, että huomaan itsekin kommentoivani niihin blogeihin enemmän, jotka käyvät säännöllisesti minun blogissani. En tietenkään niin että "koska sä et kommentoi ni emmäkää" No way. Mutta jos se jää liian yksipuoleiseksi niin sit tulee jotenkin blääpöö fiilis. Ja kuitenkin jokainen bloggari tietää niiden kommenttien olevan yski parhaimmista jutuista tässä hommassa. Toisaalta en itsekään aina kommentoi, jos ei ole mitään sen järkevämpää sanottavaa, mutta joskus voin laittaa ihan vaan jotain pientä, koska tiedän itse kuinka kivalta se tuntuu :)).

    Musmus! nähdään <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin puhuttiinkin, ja jokainen tosiaan omalla tyylillään. Itse tahdon pitää nykyään fokuksen aika tiukasta omissa jutuissa, ja harvoin jaan mitään pintaa kummempaa perheeseen liittyen. Mutta onhan se tietty kiva lukea muiltakin vähän pintaa syvemmältä luotaavia juttuja, mutta mua ei kyllä sellanen yliavautuminen joka välissä kiinnosta. :D

      Joo, joku yleismaallinen juttu toi kommenttien väheneminen, harmi. Ehkä se sit kesän jälkeen taas vilkastuu, kun jengi röhnöttää himassa koneella vaan, haha. Aiemmin jo tänne laitoinkin, että mä kommentoin vähän minne sattuu, aina jos on jotain josta herää sanottavaa. Mut toki ne blogikamujen jutut tulee katsottua herkemmin läpi, kun ovat jo tuttuja muutenkin. :)

      Kiitos kommentista, muru, ja pian nähdään! <3

      Delete
  9. Uuh että oli upea tuo sun päiväasukin! Katoin jo silloin, niin magee yhdistelmä. Ja kommenteista - mä olen se laiskis kuka harvoin kommentoi, ei muka ikinä oo hyvä hetki 😁 Tarvis kyllä skarpata, tiedänhän itsekin miten paljon ne kommentit ilahduttavat ja todellakin ovat tämän bloggailun suola! Ihanaa loppuviikkoa kaunokki, toivottavasti nähdään pian!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kiitti, tää oli kyllä munkin viime aikaisia suosikkeja ehdottomasti. :) En mäkään mikään supermegakommentoija ole, ja sekin menee aalloittain, välillä enempi, välillä vähempi. :) Sinne sitä samaa, varmasti törmätään pian jossain. :D

      Delete
  10. Kiitos linkkauksesta! :) Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että hetkellisesti herättiin, mutta sitten taas vähentyi. Pyysin eilen lukijoilta yhtä linkkausta blogiin. Sata sen on ylikin lukenut, mutta nolla kommenttia. Nyyh. :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ollos hyvä. :) Niin se varmaan ikävä kyllä menee useinmiten, mutta hyvä silti musta sanoa ääneen, jos joku asia mietityttää! No möö, tylsää. :/

      Delete
    2. Tämä sun postaus oli tosi hyvä! Ja toisaalta jos osa lueskelee puhelimilla, niin kyllä se aika paljon vaikeuttaa kommenttien jättöä. Toisaalta hyvä, että ainakin lukevat! :D

      Delete
    3. Se varmana vähentää kommentointia. Mä en itse melkein koskaan lue kännystä, kun ei näe mitään kuvia kunnolla! :) Himassa sit koneelta katson kunnolla. Haha, joo, älä muuta sano! :D

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)