-->

Fit mama - varikolla

Sep 4, 2015

Sain eräältä vakkarilukijalta toiveen päivitellä Projekti Fit maman kuulumisia jokin aika sitten, joten tässäpä niitä nyt sitten olisi tarjolla! Luettuani toiveen kesällä oli ajatuksenani toteuttaa postaus tutumpaan tyyliin mittoinen päivineen, mutta viime viikkojen aikana suunnitelmani projektin suhteen ovat muuttuneet.

Homman aloituksesta on kulunut nyt noin vuosi ja kaksi kuukautta, ja siihen aikaan on mahtunut niin onnistunut noin neljänkymmenen kilon painonpudotus kuin muutamia hetkellisiä epäonnistumisiakin. Epäonnistumisen sijaan tahdon kuitenkin edelleenkin syömisen kanssa ajoittain taistelevana ja syömishäiriöstä toipuvana ajatella niiden olevan vain kompastuskiviä matkalla lopulliseen hyvään oloon, itseni tuntemiseen ja tasapainoon mielen ja kropan välillä.



Ahmittuani itseni vajaa kymmenen vuotta sitten yli satakiloiseksi ja elettyäni fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen epämukavaa elämää jojoillen yli viisi vuotta, en koskaan olettanutkaan muutoksen olevan helppo tai tien sinne kuopaton, joten olen viime viikkojen aikana tajunnut tarvitsevani lepotauon projektista. Tai oikeammin tavoitteellisesta laihduttamisesta. Olen ollut jonkinlaisella kuurilla oikeastaan koko aikuiselämäni ajan, ja nyt viimein näin hieman ennen kolmattakymmenettäkolmatta syntymäpäivääni olen taulukoiden mukaan normaalipainoinen, oikeastaan olen ollut sitä jo tämän vuoden alkupuolelta asti.

Ajatus siitä, ettei mun oikeastaan edes tarvitsisi enää laihduttaa ellen niin itse tahdo on kaikella tapaa ihan käsittämätön, minä joka olen viimeiset viisitoista vuotta elänyt ajatellen jatkuvasti laihduttamista, kiloja, niiden pudotusta ja kaikkea tähän asiaan liittyvää voinkin nyt vain levätä laakereillani ja räkiä kattoon. On jotenkin päräyttävää sanoa ääneen, etten juuri tällä hetkellä suunnittele laihduttavani grammaakaan lisää, vaan suunnitelmissa on pysytellä loppuvuosi näissä nahoissa.



Suunnittelen vihdoin antavani kropalleni sen ansaitsemaa hellimistä; kaksi perättäistä raskautta imetyksineen, jatkuva univaje kuopuksen syntymän jälkeen, tiukka kuri laihdutusprojektin aikana, satunnaiset lipsumiset ja niistä seurannut järjettömän huono fiilis ovat tehneet tehtävänsä ja nyt mä olen päättänyt palkita itseni rentouttavalla syksyllä. Ohjelmassa on totaalinen stoppi laihdutukselle ja pyrkimys päästä eroon tavasta ajatella ruokaa palkintona tai välineenä päästä johonkin tavoitteeseen. Haluaisin oppia suhtautumaan ruokaan kuin tavallinen ihminen, joka ei ole koskaan kehittänyt itselleen kieroutunutta suhdetta siihen. Haluan lopettaa liian miettimisen hiilareiden, protskun, rasvan, sokerin, suolan ja ihan kaiken muunkin osalta ja luottaa siihen, että tällä kokemuksella ja tietomäärällä mikä mun pään sisään on kertynyt tämän projektin ja näiden vuosien aikana, kroppani osaa kyllä kertoa mulle mitä se kulloinkin tarvitsee.

Haluan pitää ruoka-ajat säännöllisinä ja syödä viidesti päivässä, jolloin himo herkutteluun ei toivon mukaan pääse kasvamaan sietämättömiin mittoihin, verensokerin pysyessä jatkuvasti tasaisena. Tahdon päästä eroon itseni palkitsemisesta herkuilla väsyneenä ja stressaantuneena, sillä ne ainoastaan väsyttävät mua lisää, niin suuria määriä mä niitä syön edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa. Haluan herkutella järjellä kun siltä tuntuu, ja sitten vaikka liikkua seuraavalla viikolla hieman enemmän, jos tuntuu että housujen nappi puristaa ärsyttävästi. Haluan ennen kaikkea ottaa elämän rennosti ja olla stressaamatta liikoja!



Haluan antaa itselleni täyden vapaakortin kaikesta laihduttamiseen liittyvästä ja keskittyä sen sijaan hyvinvointiin isolla hoolla. Suunnitelmiin kuuluvat pitkät kävelylenkit juoksulla höystettynä vanhan polvivamman niin salliessa syksyisessä metsässä ja pitkät ja voimaannuttavat keskustelut läheisten ja ystävien kanssa. Urheilu vaihtui loppukeväästä rauhallisempaan jumppailuun saatuani raskauden jälkeen varsin yleisen vaivan, napatyrän riesoikseni. Sen ja vatsalihasten väliin ilmestyneen raon vuoksi tietynlainen urheilu ja kova, keskivartaloon kohdistuva rasitus on kielletty, eikä kielto valitettavasti koske ainoastaan vatsalihasten treenaamista, vaan aika lailla kaikkea repivää, kuormittavaa ja nykivää liikuntaa. Asia hoituu ensi vuoden aikana kuntoon puukon alla, mutta siihen asti annan kropan levätä pakon alla myös urkan suhteen ja pistän fokuksen perusliikuntaan. Tämä tekee myös varmasti kaltaiselleni agressiivisen treenaamisen ystävälle hyvää; on pakko pysähtyä, ymmärtää kropan fyysiset rajoitteet ja mennä kevyemmällä temmolla ensi vuoteen.



Päätöksen tehtyäni on oloni ollut tuhannesti kevyempi ja jopa huojentunut; minä saan ja voin antaa itselleni ja kropalleni tämän ansaitun lepohetken, eikä siitä tarvitse tuntea tippaakaan huonoa omatuntoa, päinvastoin. Uskon tämän tauon laihduttamisesta olevan se viimeinen sysäys loppumatkalleni kohti pysyvää hyvää oloa, jota olen tähän asti etsinyt epäonnistuneesti väärin syin ja keinoin. Mielen pitää oppia isoja asioita ja ymmärtää, että vaikka en olekaan vielä tavoitteessani, ei kaikkea tarvitse saada heti, eikä ensi kuussakaan. Suurin projekti, eli vakavan ylipainon pudotus on jo hoidettu kuntoon, joten muutama kilo sinne tänne ei paljon hetkauta, ne ehtii sulattelemaan sitten ensi vuonna vyötäröltä, mikäli tavoite tuntuu silloin vielä ajankohtaiselta.

Pään pitää ehtiä mukaan projektiin ja muutokseen, joka on järkyttävän suuri naiselle, joka on ollut päälle kaksikymppisestä asti enemmän tai vähemmän ylipainoinen, se porukan ja perheen läski. Itseään pitää pystyä rakastamaan myös keskeneräisenä ja vajavaisena, sillä sitähän me taidamme kaikki olla, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Mun luonteelle tekee vain hyvää tämä kärsivällisyyden ja maltin opettelu, se, että voin hengähtää ja rauhoittua tovin ja asettaa fokuksen pitkästä aikaa johonkin muuhun kuin laihduttamiseen.

Tällä puheella toivotankin lempivuodenaikani syksyn tervetulleeksi, bring it on, mä olen niin valmis!

Herättikö teksti ajattelemaan suhtautumistanne omaan kroppaan? Avautukaa ihmeessä kommenttien puolella, olisi ihana lukea ajatuksianne! Mikäli kiinnostuit matkastani, pääset lukemaan muut aihepiirin postaukset tämän linkin takaa.

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

18 comments:

  1. Hitto miten hyvä teksti! Just sitä mitä mä omassa päässäkin mietin, mutta en osaa pukea sanoiksi. Mulla olis se 10kg tiputettavana, mutta suhde ruokaan pitäisi saada kuntoon. Onneksi se tässä jo parantunutkin, mutta edelleen on töitä. Hitsi, meillä niin rittäis tästä keskusteltavaa ;) ♥
    Ihanaa viikonloppua muru ♥ Ja todellakin, nyt annat itsesi hengähtää ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, muru! <3 Näitä samoja juttuja pyörii niiiiin monen mielessä, tiedän. Aihe joka on meille naisille turhan tuttu ja läheinen... Toivotaan, että sä saat myös mielesi viritettyä oikealle taajuudelle, ja pystyt tuntemaan olosi kotoisaksi omissa nahoissasi, näytti vaaka sitten mitä hyvänsä. :)

      Delete
  2. Sä oot niin mun idoli! Ihania ajatuksia <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aww, kiitos, puppelsson. <3 Sullahan on itselläskin aika mukava putki päällä, aploodeeraan sulle ja! :)

      Delete
  3. Valkoinen tähdikkiSeptember 4, 2015 at 1:35 PM

    Kiitokset tästä tilannepäivityksestä! Sulla on mieletön matka takanasi. On oikeasti todella upeaa, että olet jakanut tän kaiken meille lukijoille. Luulenpa, että sulla on ikävuosiisi nähden kertynyt sellainen määrä kokemusta ja tietoa, jota ei monella iäkkäämmälläkään ole. En oikein osaa sanoa muuta kuin: Muista olla ylpeä itsestäsi! <3

    P.S. Nami, mitä smoothie-herkkuja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sulle jälleen kerran ihanasta kommentista. <3 Kyllähän sitä tietoa onkin jo tuo pääkoppa pullollaan, mutta se miten sen hyödyntää arjessa on avain onnistumiseen ja lopulliseen itsensä hallintaan sekä hyvään oloon! :) Ei aina niin helppoa, kuin luulisi. ;)

      Smoothienameja löytyy instan puolelta harva se päivä, sinne tuppaan päivittelemään pikaisesti aina ruokahommia, jotka eivät tänne blogiin asti välttämättä päädy. :)

      Delete
  4. Oli kiva nähdä eilen, pikaisestikin, ja täytyy sanoa, että olet aivan huippukaunis! Ihan mielettömän projektin olet vetänyt. Ja hyvään oloon tähtääminen on koko elämän mittainen matka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin oli, eiköhän me tässä syksyllä taas törmäillä kissanristiäisissä! ;) Ja voi että, ihan menin nyt sanattomaksi, kiitos hurjasti kauniista sanoistasi. <3 Tiedätkö, multa unohtui sanoa sulle että näytät livenä ihan hurjasti nuoremmalta kuin kuvissa, vaikka niissäkin olet siis tietty varsin fressin näköinen. Mutta että kasvotusten tosi paljon nuoremman näköinen, jännää, mistähän sekin johtuu? ;)

      Niinhän se on, ja siihen tällä matkalla tähtäänkin! :) Ihanaa viikkaria.

      Delete
  5. Oot tehny upeaa duunia ja oot oikeassa et vaikeinta on löytää tasapaino, tsemppiä 😘 ja noi sun smoothiebowlit näyttää herkullisilta 😋

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti tsempeistä ja kommentistasi! :) Sitä ne olikin, smoothie lasissa tai kulhossa on yksi mun lemppariaamupaloista, sinne on helppo mättää sekaan vähän sitä sun tätä, ja aina on yhtä herkullista! :D Instan puolelta löytyy lisää kuvia ruokajutuista. :)

      Delete
  6. Oho, en olekaan tiennyt aiemmin tälläsestä laihdutusurakasta sun kohdalla! Oot sä melkonen mimmi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, juu tällainen pikku projekti ollut päällä - kiitos! :)

      Delete
  7. Vautsi, hienoa luettavaa! Paljon oot saavuttanu, vaikka matkaa vielä oiskin jäljellä! Iso tsemppi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Hanna. Niin mäkin ajattelen, että suurin duuni on onneksi jo takana! :)

      Delete
  8. Oot tehnyt niin huikeaa duunia, että on aikakin pitää pieni breikki ja totutella uuteen olotilaan! Oot upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos hurjasti, Essi! <3 Jep, tää vaatii oikeasti totuttelua, haha... ;)

      Delete
  9. Ensiksikin jättisuuret onnittelut mahtavan painonpudotuksen johdosta! -40 kg
    on huikea suoritus runsaassa vuodessa! Tarinasi tsemppaa meitä painon kanssa
    alati taistelevia. Sinnikkäällä työllä on mahdollista saavuttaa tuloksia ja ruoalla
    palkitsemisesta on mahdollista päästä eroon. Jospa en tänä viikonloppuna
    hemmottelisikaan itseäni punaviinilasillisella ja juustolautasella vaan valitsisin jotain
    maistuvaa, mutta terveellistä sen sijaan...

    Mielenkiintoisia juttuja sulla täällä, uusimman postauksen asusi on todella kaunis ja
    niin olet sinäkin! Täytyypä viikonloppuna palata lueskelemaan vanhempia postauksiasi,
    minua kiinnostaa kovasti vinkit terveellisempään elämään.

    Jos sua kiinnostaa mökkeily ja veneily, niin tervetuloa blogiini, jossa seikkaillaan
    mökkimaisemissa Turun saaristossa. Ja on mulla joitain muotijuttujakin, kun sille
    päälle satun :-)

    Leppeän lämpöistä viikonloppua, voi hyvin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, Teija! Kiitos ensinnäkin tosi ihanasta kommentistasi, kiva että jaksoit kirjoittaa noin perusteellisesti. Kurkkasin tietty blogistasi millainen ihminen on nimimerkin takana, ja yllätyin siitä, että meitä ihan normaalikokoisiakin vaivaa tuo ikuinen ongelma, eli miten syödä "oikein".

      Mulla tuntuu nyt olevan paras olo siten, etten kahlitse itseäni liikaa mihinkään syömisen malliin, vaan kuuntelen kroppaa, kun suurin työ on jo onneksi tehty. Eli tarkoittaa nyt vaikka viikonlopun osalta sitä, että hyvillä mielin marssin Makuunista hakemaan leffanamipussin lauantaina, enkä hetkeäkään mieti "saanko" sitä syödä. Viikolla en sitten niin herkuttele, mutta kyllä mä nappaan tummaa suklaata kahvin kanssa, jos siltä tuntuu, kun akuuttia tarvetta pudottaa painoa ei just nyt ole.

      Tuntuu hassulta, että sen homman voi viimeistellä sitten ensi vuonna, ja nyt saa vain olla möllöttää. :D Kiva fiilis kuitenkin! Että sullekin ehdotan herkkujen himottaessa just kohtuutta esim. viikonloppuisin, ja sit arkena on ainakin mun mielestä helpompi "tiukkailla", kun niitä herkkuja ei juuri ole tarjolla missään. :)

      Kiva kun kävit, ja tervetuloa uudelleen! Toivottavasti saat mielesi selkeäksi syömisen suhteen ja löydät sisäisen hyvän olosi. :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)