-->

Slow

Oct 16, 2015

Nykyään on äärimmäisen trendikästä elää itseään kuunnellen ja vain tärkeisiin asioihin panostaen. Mennä fiiliksen mukaan, ja olla kaikin puolin balanssissa ja slow. Ei tuo munkaan korvaan huonolta kuulosta, mutta mitenkäs sitten suu pannaan kun arki on ihan kaikkea muuta kuin zen-hymistelyä ja hidastelua? Kun yöunet ovat edelleen katkonaisia, päivät välillä jopa sekopäisen hektisiä, ja illatkin joskus niin stressaavia, että kellon lyödessä kymmenen sitä nieleskelee itkua ja katselee kauhulla täriseviä käsiään.

Tätä elämänvaihetta kutsutaan kovin neutraalilta kuulostavasti lapsiarjeksi, ja niille jotka sitä eivät ole kokeneet voin kertoa sen olevan ajoittain ihan kamalaa. Toki mukaan mahtuu upeita hetkiä, rakkautta, naurua ja maagisia oivalluksia itse elämästä, mutta rankkaa se on, sitä ei käy kieltäminen. 



Olen jo pitkään saanut kyselyjä siitä, miten jaksan sovittaa yhteen näinkin jouhevasti blogin tekemisen useamman kerran viikkoon, ja selviän silti enemmän tai vähemmän kunnialla myös kotihommista. Kyselijöille olen vastannut tarvitsevani omia juttujani vastapainoksi arjelle, jotta pää pysyy reilassa ja mieli kirkkaana. Kesällä hidastin tarkoituksella postaustahdin joskus vain kahteen kolmeen postaukseen viikossa, ja syksyn tullessa huomasin, että arkeen paluu blogin osalta oli suhteellisen tahmea. Asupostauksia varten on vaikeampi kerätä matskua varastoon, koska illat ovat pimeät, eikä kuvausaikaa kärsivällisen kuvaajan kanssa yksinkertaisesti ole tarjolla juuri koskaan. Myös inspis tuntui usein olevan kateissa, sillä tilanne kotosalla lasten kanssa on ollut viimeiset puoli vuotta niin hektinen, että sen kaivatun oman ajan viimein koittaessa lasten päikkäreiden tai iltaunien aikaan, käperryn mieluummin sohvalle katsomaan hömppää kuin avaan konetta ja alan täyttämään tyhjää arkkia sanoilla ja kuvilla.

HOME AT LAST ei myöskään ole minulle työ, vaan rakas harrastus jonka kautta olen tosin päässyt mukaan vaikka mihin, mutta tosiasia on, ettei sen tekemisestä makseta, joten olen täysin vapaa määrittelemään itse sen tekemiseen käyttämäni ajan ja vaivan. Ja jokainen bloggaaja tai sellaisen läheinen sen tietää, bloggaaminen vie aikaa, oikeastaan ihan tuhosti aikaa. On kuvaamista, kuvien sommittelua, käsittelyä ja asettelua. On tekstin kirjoittamista, työstämistä ja oikolukua. On kommentteja, arvontoja, palkintojen lähetystä ja välillä yhteistyöhommia ulkoisten tahojen kanssa. On tapahtumia, missä juostaan, jotta blogiin saisi uutta ja mielenkiintoista sisältöä. On tuotteiden testaamista, mielipiteiden kirjaamista muistiin testipostauksia varten, ja kollaasien ja asujen suunnittelua etukäteen. Myös blogin ulkonäkö vaatii pientä rukkausta aika ajoin, jotta ilme pysyy freesinä ja ajankohtaisena.



Ja vaikka suurin osa edellä mainitusta on aika kivaa, tuntuu blogin pitäminen hetkittäin väsyneenä jopa ylivoimaiselta. Siksi olenkin päättänyt, että HOME AT LAST päivittyy jatkossa neljä kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Pidätän myös oikeuden olla päivittämättä blogia ilman sen ihmeempiä selittelyjä väsyneenä, stressaantuneena tai silloin, kun blogi ei vaan yksinkertaisesti jaksa inspata. Olen myös päättänyt olla stressaamatta siitä, että ala on täynnä into piukassa blogiaan useita kertoja päivässä päivittäviä ihmisiä, joilla on kaikki edellytykset ajaa ohitseni blogin laadussa. Jatkossa teen tätä täysin omin ehdoin, muihin vertaamatta ja aina siitä ilosta, että tämä homma on musta parhaimmillaan ihan äärimmäisen antoisaa!

Näillä sanoilla ja tunnelmilla toivottelen jokaiselle lukijalle ihanaa viikonloppua, ja piristän vielä erään anonyymisti kosmettiikka-arvontaan osallistuneen päivää kertomalla, että arvonnan voittajaan on nyt otettu yhteyttä s-postitse. Mikäli voittaja ei ilmoittaudu mulle viikon loppuun mennessä, suoritan arvonnan uudelleen. Uutta arvontaa muuten pukkaa jo niinkin pian kuin ensi viikolla, luvassa on jotain ihanaa ja lämmintä, syksyyn sopivaa. Pysykää siis kuulolla!

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

10 comments:

  1. Hyvä sinää :)) Juuri näin!! Itse postasin hiljattain samaisesta asiasta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon nähnyt tosi monella samanlaisia mietteitä blogissa, ei vaan aika riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi venyttää päiviä... Ei ehkä kannatakaan. Jostain on karsittava, ja se EI OLE oma jaksaminen tai mielenterveys! :'D <3

      Delete
  2. Valkoinen tähdikkiOctober 16, 2015 at 2:52 PM

    Sanoisin, että omaan tahtiin vaan! Tärkeintä on, että saat itse iloa blogin pitämisestä. Onnellinen bloggaaja on ilo meille lukijoillekin. Sitä paitsi 3-4 päivitystä viikossa on mun mielestäni jo tosi hyvin. Oikein nautinnollista viikonloppua sulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, sitä minäkin! Ja fiiliksen mukaan kun menee, niin se näkyy muillekin, väkisin väännetty on aina väkisin väännetty. :D Kivaa uutta viikkoa!

      Delete
  3. Mä monesti olenkin miettinyt, miten ihmeessä te pikkulapsiperheelliset jaksatte blogata, ja vielä niin ladukkaasti kuten sinäkin. Itselläkin on arkena kiireitä, niin miten sitten sinulla.

    Mä olen ratkaissut aika-ongelmaa jättämällä tapahtumat pois. Nytkään en esim. mene I Love Me-messuille, vaikka ehkä pitäisi, enkä juuri missään presseissäkään käy, en vaan jaksa, ja täältä landelta se lähteminen on aina kuitenkin aikaavievää.

    Älä nyt blogista ota stressiä, kyllä me lukijasi ymmärrämme ja tsemppaamme! Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kiitos, M! <3 Mä taas tykkään tapahtumista, mutta käyn niissä aika vähän kutsujen määrään nähden, kun aina ei vaan jaksa vaikka aihe kiinnostaisikin. Ja kun on nuo lapset, hehe... :D Mä kävin messuilla aivan vaan piipahtamassa, ja meno oli niin hektistä, että kyllä teki mielikin jo heti pois. :P En jaksa enää turhaan pohtia tätä blogiasiaa, menee kuten menee, muun ohella. Sillä tavalla myös mun tekemisen ilo säilyy! :)

      Delete
  4. Arki pienten lasten kanssa on usein tosi raskasta ja raastavaa! Hirveän rohkeeta että uskallat sanoa sen ääneen! <3 Monissa perhettä koskevissa blogeissa näyttetään vaan kotiäitiyden ja pikkulapsiajan valosimmat puolet tai ovat vaihtoehtosesti täynnä enemmän tai vähemmän tekaistuja kuvia siitä, kuinka lapsilla on aina matchaavat vaatteet ja koti hohtaa puhtauttaan... Sellaset postaukset antaa ihan vääristyneen kuvan lapsettomille siitä, mitä se arki pahimmillaan on. Jaksamisia sinne! <3
    t.toinen äiti joka ei aina jaksa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Annika kivasta kommentista. <3 Se on välillä aivan järkkyä, tukka lähtee stressin määrästä! :'D Mun kaveripiirissä asioista puhutaan onneksi tosi raadollisestikin, ja niiden oikeilla nimillä, mä en ole tottunut hyssyttelemään. ;) Se on se varaventtiili, mitä ilman ei jaksaisi, vertaistuki on ihan parasta. :) Sinne myös kovasti tsemppiä kreisiin arkeen!

      Delete
  5. Neljä kertaa viikossa on tosi hyvin! Saa nähdä mitä omalle bligille tapahtuu toisen lapsen myötä, ekan lapsen ja talokeissin myötä tuli 7kk:n tauko... Rauhallista sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, se on ihan hyvä just nyt. :) Mä taisin muuten tehdä viime kesänä tuon kakkosen syntymää ennen postauksia varastoon, joita sitten tuli ulos pari-kolme kertaa viikkoon, ja muistaakseni kävin livenä ekaa kertaa synnytyksen jälkeen täällä joku 2-3 vkoa sen jälkeen... Enpäs kyllä muista koko kesästä kuin jotain pätkiä, pitääkin käydä lukemassa täältä millainen kesä 2014 oli! :'D Kivaa viikkoa ja hyviä vointeja!

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)