-->

Takaisin juurilleni?

Jan 22, 2016

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tai sitten mä olen kaikessa hiljaisuudessa mennyt ja aikuistunut (ainakin vähän). Muistatte varmaan, että värjäsin viime lokakuussa takaisin oman juureni jatkoksi pienen pätkän samaa sävyä vaalein balayage-raidoin höystettynä, nähdäkseni kuinka viihtyisin oma väri kasvojeni kehyksenä.

Ja olenhan mä viihtynyt, aivan yli odotusten. Ja havainnut oman värin ehdittyä kasvaa esiin lokakuusta lähtien sen olevan tosi kaunis ja kylmä vaaleanruskea. Mun geenit ovat aika selkeästi erilaiset, tai väriset mamman ja faijan puolelta; mutsin puoleinen suku on oikein perisuomalaista sorttia, on oljenvaalea tukka ja siniset silmät. Faijan puolen suku taas on tummaa kuin etelän hetelmä, jopa niin, että isääni luultiin nuoruudessani aivan jatkuvasti ulkomaiden tuotteeksi tummuutensa vuoksi. Sama vika pikkuveikallani, jonka vauvana vaaleanruskea tukka tummui aivan tummanruskeaksi vuosien varrella. Pitkään mä luulin saaneeni faijan puolen geeneistä vain tummat silmät ja huonon huumorin, mutta nyt näyttääkin siltä, että olen vuosien varrella vaivihkaa muuttunut lapsuuden pellavapäästä bruneksi.

Vielä pari vuotta sitten en päässyt sinuiksi oman värisen tumman juuren kanssa, ja peitinkin tuon sinänsä upean liukuvärin pois tutuilla ja turvallisilla vaaleilla raidoilla jo parin kuukauden päästä kokeilusta. Seuraavat pari vuotta luotin samoihin kirkkaisiin raitoihin, kunnes viime kesän jälkeen alkoi nyppiä. Tuntui että oma väri oli tummunut entisestään, liekö raskauksilla jotain tekemistä asian kanssa, monen naisen hiukset nimittäin muuttavat muotoaan tuona maagisena aikana mitä omituisimmilla tavoilla! Oman tumman tyven jatkuva raidoitus ei jaksanut enää inspiroida millään muotoa ja päätin taas rohkeasti kokeilla liukuväriä oman tyven jatkoksi.

Se kannatti, sillä oma hiusvelhoni Emilia onnistui taikomaan tästä nykyisestä liukuväristäni niin omaa väriäni vastaavan, etten edelleenkään osaa tarkalleen sanoa missä jo melkein neljän kuukauden "juurikasvu" tällä hetkellä menee. Ja huomaan viehtyväni omasta tummasta väristä päivä päivältä enemmän. Se näyttää niin luonnolliselta kasvojen ihoa vasten, ja tuntuu jollain omituisella tavalla kotoisalta ja oikealta.

Olen huomannut viehtyväni tukastani etenkin sen ollessa kiinni, jolloin näen ainoastaan oman tyveni, enkä vaaleampaa latvaa. On käynyt jopa niin hassusti, että vaalea tupsu tumman tyven jatkona tuntuu nyt vieraammalta kuin tumma tyvi, kun pari vuotta sitten en malttanut odottaa ensimmäisen liukuvärin tumman osuuden peittämistä vaaleilla raidoilla.



Tästä alkaakin sitten se vaikea osuus, eli pohdinta siitä, miten saada oma väri tasaisena, siistinä ja luonnollisena koko pituuteen - jota muuten riittää. Vaikka latva on kauttaaltaan hyvässä kunnossa, on se silti niin moneen kertaan käsiteltyä hiusta, että sen käyttäytymisestä tummemman värin kanssa voi vain arvailla. Olen täysin selvillä siitä, oltuani pariin otteeseen aiemmin tumma (liian tumma!), että tumma väri ei tartu vaaleaan värjättyyn hiukseen hyvin, vaan tuppaa peseytymään siitä pois ja muuttumaan esimerkiksi pirteän vihertäväksi muutaman pesun jälkeen... Koko värin esiin kasvattaminen ei ole mulle vaihtoehto, koska pituus pysyy edelleen samana ja vyötärömittaisen tukan kasvattaminen vie vuosia, vaikka omani kasvaakin kuin rikkaruoho.

Olen kuitenkin - vastoin normaalia käytäntöäni kaikkimullehetinyt - kerrankin päättänyt muhitella tätä ideaani koko kevään rauhakseltaan mielessäni, ja antaa oman värin kasvaa esiin vielä jokusen sentin, nähdäkseni pidänkö siitä vielä kesän alussa. Jos pidän, ja idea tuntuu edelleen toteuttamiskelpoiselta, konsultoin Emiliaa ja saatanpa hyvinkin ryhtyä metsästämään omaa väriäni takaisin koko pituuteen. Olen myös realistina selvillä siitä, että täydellinen tulos vaatinee jopa kolmekin värjäyskertaa täyden pysyvyyden varmistamiseksi, mutta jos lopputuloksena on oma väri, johon ei juuri enää tarvitse koskea, on homma mahdollisesti sen arvoinen.

Kokosin kollaasiin inspiraatioksi joitakin kuvia, joiden mallien reuhkat muistuttavat väriltään todella paljon omaani. Lähinnä mun väriä lienee vasemman alanurkan kuva, sävy on yhtä kylmä ja vaaleanruskea kuin omani, noin silmämääräisesti arvioituna. Ai että, kyllä tämä asia nyt alkoi kutkuttelemaan oikein kunnolla, mitenköhän mä maltan odotella projektin aloittamista monta kuukautta? Kuvien alkuperäisistä lähteistä en valitettavasti päässyt selvyyteen tähän hätään.

Onko kellää kokemusta vaalean tukan värjäämisestä vaaleanruskeaksi? Saa avautua kommenttiboksissa. Ihanaa viikkaria kaikille, kuullaan pian!

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

12 comments:

  1. Mullahan pääsi tämä reuhka laiskuudessani kasvamaan omää väriä tosi pitkään. Olihan se pitkään tosi rankan näköinen, mutta nyt kun oikeastaan koko pää omaa väriä, en enää ehkä haluakaan värjätä tätä :D On tää aika tumma, mut silti kohtuu kotoinen. Ajattelin repäistä ja leikata vaaleat latvat kokonaan pois ja samalla olla vähänä lyhyemmillä hiuksilla. Jos uskallan ;D Sähän olet nykyisin se tukkajumalatar ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No muistan, taidetaan olla ehkä yhtä tummia suurinpiirtein? :) Mulle taas pätkiminen ei oo vaihtoehto, koska oon vaivalla kasvattanut tukan tähän mittaan ja pitänyt hyvässä kunnossa... :/ Eli pakko lähteä varmaan tuota värjäämistä rohkeasti kokeilemaan keväällä sit. :D

      Delete
  2. Valkoinen tähdikkiJanuary 22, 2016 at 2:15 PM

    Mä olen raidoitellut hiuksiani tosi pitkään, jotta saisin kuontalooni lisää rakennetta (eikä pieni kirkastus värissäkään oo pahaa tehnyt mun silmääni, heh). Lopputulos on kuitenkin varsin luonnollinen. Hyvänä lisänä tosiaan on se, ettei juurikasvu piinaa niin pahasti uutta kampaajakäyntiä odotellessa. Mun hiukseni ovat lähes yhtä pitkät kuin sulla, ja käyn kampaajalla kahdeksan viikon välein.

    Mitä, jos pyytäisit sun kampaajaasi raidoittamaan sun hiuksiasi likimain sun omaa väriä vastaavalla sävyllä? Joo, se alkaa haalistua latvoista (kokemusta on täälläkin), mutta jos teet taas seuraavalla kampaajakäynnillä saman raidoituksen, niin menet hiljalleen kohti omaa väriäsi. Ja väriä ylläpitäviä/värjääviä naamioitahan voi sitten sinne latvaan laittaa pitkin matkaa. Tosin tiedän, että tämä mun ehdotukseni on varsin hidas tapa tehdä "paluu juurille". Kestäisitkö odottaa? ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa, pikavastaus ja lounas koneella. ;) Toi oli myös mielessä, mutta tummemmat raidat ovat yleensä aika tunkkaiset näin vaaleassa latvassa pidemmän päälle. :/ Sellaisiakin on tässä tukassa ollut. En usko, että millään keinolla saisin toivomaani tulosta yhdellä, tai kahdellakaan kerralla, mutta luulen, että pelkät raidat olisivat "liian pieni" muutos, nyt kun sain tän idean päähäni... :D

      Mä luulen, et jos Emilia suostuu tätä lähteä värjäämään, niin juoksen sit vaikka kuukauden välein paikkaamassa koko pään väriä, kun jaksaisin venata vuotta raidoilla. Kärsimätön luonne tarttis heti kaiken... :'D

      Delete
    2. Valkoinen tähdikkiJanuary 22, 2016 at 5:03 PM

      Hehe! Ymmärrän!

      Musta on tullut vuosien mittaan varsin kärsivällinen hiusteni kanssa (ihme ja kumma!). Nykyisin voin ihan mainiosti antaa kampaajan kokeilla hiuksiini jotain uutta, mitä en etukäteen suunnitellut, tai sitten mulla voi olla joku projekti pidemmällä aikavälillä (esim. värjäys puolen vuoden aikana asteittain jotain kohti). Nyt mä olen taas miettinyt otsiksen leikkaamista. Mulla oli otsis kolmisen vuotta sitten, ja tykkäsin siitä kovasti. En vaan jaksaisi sitä säännöllistä siistimisoperaatiota 2-3 viikon välein.

      Hei, hyvää viikonloppua sulle!

      Delete
    3. Onnittelut kärsivällisyydestä, sen oppiminen ei ole helppoa... ;) Mäkin oon nykyään hyvin kärsivällinen omasta mielestäni, verrattuna entiseen! :D Mut silti kun saan jotain tällaista päähäni, tahtoisin muutoksen HETI, minkäs teet. :P


      Otsis on suht helppo homma kasvattaa pois, mullakin on ollut muutamaan otteeseen sellainen ihan tasapaksu, sit vaan rikkoo sitä kun kasvattaa pois. :) Sitä samaa sulle!

      Delete
  3. On kyllä niin upean näkösiä hiusvärejä :D Hauskaa sinällään kun mullakin on luonnostaan lähestulkoon tuon väriset hiukset ja nyt tyvestä onkin omaa väriä pitkän prosessin - eli punainen/punertavuus pois - jälkeen, mutta se on muuten vähän vaikea. Hiukset rasvoittuu tosi helposti ja nopeasti niin värjätty hius pysyy sen puolesta pitempään parempana.. Hiuspuuteri on auttanut tosi paljon, mutta silti ois vielä helpompaa kun juurikin siellä tyvessä ois joku väri :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No älä, ihanan luonnollisia! :) <3 Mulla oma tukka ei enää oikein rasvoitu, sekin seikka muuttui raskauksien jälkeen, haha. Eli mä en sen puolesta tartte juureen mitään ylimääräistä. Toki sen huomaa, että tukka on paljon lötkömpi juuresta, kun munkin letti on pitkänä niin raskas, et menee sitten aina pitkin päätä... :'D Mut joo, saapa nähdä mitä tästä asiasta lopulta tulee! :)

      Delete
    2. Heh, ei siis muuta kuin lasta yrittämään! :'D Toivottavasti tulee mieluinen lopputulos mitä keksitkään :)

      Delete
    3. Joo, hiusten takia tietty! :'D Kiitti, sitä mäkin toivon, nyt vaan pitäis jaksaa ootella vielä jokunen kk. ;)

      Delete
  4. No sä nyt näyttäisit upealta vaikka vihreässä tukassa! Mun mielestä ruskeat silmät ja vaaleat hiukset on kyllä aivan mielettömän upea yhdistelmä, mutta brunettinakin on ihan kivaa :D Pus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaha, sitä päivää me ei onneksi koskaan tulla näkemään!!! Huh, tuli hiki pelkästi ajatuksestakin. ;) Kaikki sanoo aina samaa, että blondi ja sit nappisilmät on tosi pop. Joo, mustakin ihanjees, mutta nyt on jotenkin sellainen fiilis, että kun en oikeasti enää kovin blondi ole, niin tartteko tässä nyt sit yrittää esittää sellaista edelleen?! :'D Saas nähdä mitä tästäkin tulee lopulta... :P Musimusi, kuin sun vointi ja pallon? <3

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)