-->

Yöpöydällä

Jan 15, 2016

Pertsii, jee! Meillä lapsetkin jo tietävät miten heitetään pertsi-femmat, ei se turhaan ole viikon paras päivä. Koko viikonloppu häämöttää vielä edessä, ja vaikka kahden pikkulapsen vanhemmat saavat vain haaveilla myöhälle nukkumisesta, on perjantaissa aina jotain ihmeellistä taikaa.

Tulin pikaisesti pulisemaan teille parista uudesta jutusta, mitkä löysivät hiljattain tiensä mun yöpöydälle. Ensinnäkin, sain kerrankin miehen puhuttua ympäri johonkin "villiin", ja päällystin tässä eräänä päivänä yöpöytämme sillä kuuluisalla DC-Fix marmori kontaktimuovilla. Olen taas hiljattain kokenut jo toisen marmoripimahduksen, jonka johdosta myin pari vanhaa marmorijuttua pois nurkista - hyvä minä! - ja ostin niiden tilalle tuota muovia, haha, ja pari muuta pikku juttua. Käytettynä tietty, toki muovin hain ihan Bauhausista.

Ostin sitä kahdessa eri sävyssä, ja valitsin yöpöydille niistä tuon vaaleamman ja rauhallisemman, joka sopii makkariimme musta ihan kivasti. Mies pystyi vaivoin pidättämään irvistyksensä, mutta totesi sitten ihanan diplomaattisesti, että "riittää kun sä pidät niistä". Liikkistä, eikä yhtään hänen tyylistään kun on sisustuksesta kyse. Mä en suureksi harmikseni kuulu siihen ryhmään naisia jotka saavat ylhäisessä yksinvaltiudessaan sisustaa oman mielensä mukaan koko kodin, vaan miehellä on varsin tarkka maku, ja hitsin painavat mielipiteet. Meillä käydäänkin aika usein aikamoista vääntöä mahdollisista uusista hankinnoista, joten olin ihan ällikällä lyöty hänen luovuttaessaan mun muovirullan edessä noin helposti, hehee! Lopputulos on musta ihan hauska, rauhallinen, mutta silti kiva pieni yksityiskohta muuten hyvin neutraalein sävyin sisustetussa makuuhuoneessamme.



Otin myös riskin ja nostin ekaa kertaa sitten kuopuksen syntymän irtotavaroita yöpöydälle, josta ne takuuvarmasti houkuttavat pikkuisia käpistelijöitä luokseen. Saas nähdä kuinka kauan kirjojen sivut pysyvät kiinni kansissaan, käsirasvan sisältö tuubissaan ja Iittalan korurasian kansi kiinni... Kauhulla odotan pikku tahmanäppien invaasiota, mutta toisaalta ehkä tuo reilu puolitoistavuotiaskin jo jotain uskoisi, tai ainakin nyt meinaan itselleni niin uskotella.

Coco Chanelin elämänkerta on pakko lukea, muotilegendan pään sisälle on ehdottoman mielenkiintoista päästä kurkistamaan. Ja unikin tulee varmasti nopeammin, selailtuani sivun tai pari suunnittelijanerojen luomuksia Charlotte Seelingin FASHION-opuksen sivuilta. Nätti valkoinen tarjotin oli kirppislöytö neljälläkymmenellä sentillä, ja alkuperäiseltä väriltään ruskea. Otin akryylimaalituubin ja pensselin kauniiseen käteen, ja Pinterest-uskottava hohtavan valkoinen hökötys oli valmis muutaman kerroksen jälkeen. Käsirasvaa on aina oltava saatavilla, ja tuo Lindexin suloisen ruusuinen yksilö tuoksuu aivan ihanalta! Blogiin on tulossa lähiaikoina pienimuotoinen käsivoidevertailu, minkä jokaisen korppukäpälän kannattaa lukea.

Nyt pakenen keittiöön iltapalaa hakemaan, kuulemiin ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

No comments:

Post a Comment

Kiitos kommentistasi! :)