-->

Proteiiniletut

Feb 21, 2016

Kokeilin jokunen viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni proteiinipannukakun valmistamista, ja koska tein sen yksinkertaisesti pelkkään heraprotskujauheeseen, ei maku sellaisenaan ollut kummoinen. Kuorrutettuani komeuden marjoilla ja jugurtilla, oli setti ihan mukiinmenevä, mutta nyt kokeiltuani Fast:n tarkoitukseen valmistettua Protein Pancake Mixiä, ymmärrän mistä protskupannukakuissa ja letuissa on kyse.



Pannarimix sisältää toki ihan eri määrän esimerkiksi hiilaria kuin perushera, mutta näin viikonloppuisin saatan hyvinkin alkaa hemmottelemana itseäni näillä lettusilla! Yksi annospussi (50 g) sekoittuu helposti desilitraan maitoa, ja kun annat taikinan tekeytyä muutaman minuutin ennen paistamista, on hyvä tulos taattu. Paistoin jokaisen kolmesta lettusesta tilkkasessa kookosöljyä, ja mumisin tyytyväisyyttäni koko aamiaisen ajan miehelle. Seuraavan pussin sisältöön meinaan miksata suoraan marjoja kuten Fastin sivuilla ehdotettiin, ja ripauttaa mukaan ehkä jopa vähän vaniljasokeria. Ja vaikka pussin kyljessä lukee satsista riittävän kolmeen suurehkoon lettuun, sanoisin määrän vastaavan enemmänkin neljää, omista letuistani yksi oli reippaasti kahta muuta suurempi. Pakastetut mustaherukat ja ihana lime-sitruunaproteeiinirahka kruunasivat aterian, joka oli todella kivaa vaihtelua ainaiseen aamusheikkiini.

Olen muuten viime aikoina lukenut jokseenkin rasittavia kirjoituksia siitä, miten jengiä hatuttaa tämä nykyinen terveyshifistely ja se, että kaikessa kevennetään ja korvataan. Itse valitsen ainakin empimättä kahdesta yhtä maukkaasta vaihtoehdosta sen kevyemmän, jos sellainen on kerran tarjolla. En mäkään mitään totaalihifistelijä todellakaan ole, itseasiassa kaukana sellaisesta, mutta yhden normiherkkupäivän viikossa on riitettävä, jos tahdon pysyä nykyisessä vaatekoossa tai jopa mahduttautua yhtä pienempään... Jotenkin vaan nyppii sellainen jengi, joka jaksaa tuijotella muiden kuppeihin ja valittaa siitä, kun juodaan sokeritonta Cokista sen aidon ja oikean sijaan tai syödään sipsejä, jotka ovat valmistettuja lehtikaalista, eikä perunasta. Mietin myös sitä, että tuleeko näiden ahdistujien mieleen koskaan se, että joku saattaa aidosti pitää näistä kevyemmistä vaihtoehdoista tai sitten syödä niitä yksinkertaisesti siksi, että jos aina söisi sen aidon ja alkuperäisen, niin kohta olisi perse niin leveä, että sitä ei verhoaisi edes joukkuetelttaan. Terveyshifistelyn rinnalle on nimittäin myös vahvasti noussut vastatrendiksi sakki, joka syö ainakin oman puheensa mukaan valtavissa määrin voita, sokeria ja valkoista hiilaria, unohtamatta kahmalokaupalla nautittuja lähituotettuja luomuasioita...




Peräänkuulutan tässä(kin) asiassa kohtuutta, joka toimii itselläni aika kivasti. Joka päivä syön jotain "terveyshifistelyjuttua", normaalia kotiruokaa, salaattia ja proteiinipainotteisia ruoka-aineita, kaikkia hyvässä sovussa ja itselleni ja omalle keholleni sopivan määrän. Herkkupäivänä nautin hyvin mielen ison pussin karkkia tai vaikka tötsän BJ:n jädeä, niin johan jaksaa taas seuraavan viikon "terveysintoilla", haha!

Jos vaan tuijotettaisiin kaikki omaan kuppiimme, niin johan helpottuisi touhu ja hellittäisi ahdistus. Siis oikeasti, kuinka yksinkertaista pitää elämän olla, jos toisten syömiset jaksavat kiinnostaa noin tolkuttomissa määrin?! Kiitos ja anteeksi, olen puhunut.

P.S. Kiitos lastenohjelmien, sain tehdä ja syödä aamiaiseni tänään melkein häiriöittä...

Pannukakkujauhe saatu testiin blogin kautta, letut paistettu ihan itse.

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

4 comments:

  1. Nams :). Nuo letut ovat kyllä niin hyviä!!

    ReplyDelete
  2. Täällä yksi, joka valitsee kevyemmän vaihtoehdon. Kokeilin kyllä jossain vaiheessa ehtaa voita, juustoa ja rasvaisempaa turkkilaista jugurttia, mutta paino alkoi nousta ja leukaan pukkasi finnejä... Nykyään olen maidoton, mutta enpä koe mistään paitsi jääväni, manteli-, kaura- ja kookosmaito korvaavat tavallisen hyvin. Syödään me vaan kevyemmin ja herkutellaan, kun on sen aika!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla se ei edes oikeastaan mene niin, että aina olis kevyempää, kun syön kuitenkin jugun 10% ja sit Oivariinia leivän päälle. :D Rahka menee rasvattomana, mut maito kevytmaitoa. Tällainen sekalainen sillisalaatti siis, mutta kun syö edes jotkut jutut ns. kevyempinä (=vähäkalorisempina), niin pysyy joku balanssi, kuvittelen. ;)

      Ja ehkä tässä oli pointtina enemmän se, että kukin tyylillään, oon niin kyllästynyt ihmisiin joiden pitää arvostella muiden syömisiä. :D :P

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)