-->

15 Q & A

Aug 31, 2016

Haudi kaverit! Tämä vanha kysymyspostaus löytyi luonnoksista, ja täytin sen nyt ehtiessäni loppuun asti. Kuvituksena on erään aamun aamupala ja lavastettu tilanne sen ympärillä. Inspiksenä arkisten asioiden hoitaminen, joita en tiettykään hoida marmorikontaktimuovin päällä, leikkokukkien maatessa tavaroideni keskellä... Mutta kyllä te jo tiedätte nämä blogijutut, eiks vaan? Arkiasioita tässä onkin jo pikkuhiljaa täytynyt alkaa hoitelemaan, toki voinnin mukaan, mutta silti.

Syksy on lapsesta asti ollut lempivuodenaikani, sillä siinä on sitä ihanaa uuden taikaa ja kukapa ei syyspukeutumisesta nauttisi? Joka tapauksessa, alla siis kysymyksen ja mun vastauksen niihin. Blogilliset lukijat napatkoon pohjan omaan blogiinsa, olisi hauska lukea muidenkin vastaukset läpi!

1. Oletko

...riippuvainen jostain?

En mä nyt ehkä ihan riippuvaisuudeksi sitä kutsuisi, mutta kyllä herkkuperseily on monesti vienyt mut mukanaan ja pahasti. Nykyään olen altis lähinnä makeille herkuille, joista parhaita ovat irttarit. Homma tuntuu kuitenkin pysyneen hanskassa aika kivasti viime aikoina, mikä tuntuu olossa ja näkyy peilissä.

...onnellinen?

Voi kyllä! Vaikka elämä on välillä aivan super hektistä, kuormittavaa ja lapset raivostuttavat välillä niin että tukka kuvainnollisesti tippuu, elän mielestäni elämäni tähän asti onnellisinta aikaa. Blogin kautta olen päässyt tutustumaan aivan mielettömiin tyyppeihin, joiden kautta on avautunut jänniä mahdollisuuksia, ympärilläni on aimo joukko rakkaita ja tärkeitä ystäviä, ja läheiseni ovat kaikki terveitä.

..onnekas?

Kyllä mä niin sanoisin. Lähinnä lasken onnekkuudeksi sen, että olen saanut elämääni näin paljon kaikkea hyvää ja upeaa, toki toisten asioiden eteen olen tehnyt enemmän töitä kuin toisten. Tämä hyvän kierre kuitenkin alkoi vasta tajuttuani itse alkaa kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Mikään hannuhanhi en kuitenkaan koskaan ole ollut.

...katunut?

En mitenkään hirveästi. Lähinnä on tullut joskus heiteltyä ilmaan ajatuksia siitä, miten eräät ratkaisut olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin kuin mitä ne lopulta tuli tehtyä. Toisaalta tietyt mutkat toivat mut siihen pisteeseen missä olen tänä päivänä, joten ilman niitä saattaisin olla jossain aivan muualla!

...ilkeä?

En nykyään enää. Männä vuosina purin omaa pahaa oloani muihin, en tosin onneksi päin naamaa, lähinnä se oli sitä myrkyn tihkumista ympäristöön kun oma elämä ei ollut reilassa, eikä oma kroppa tuntunut mukavalta paikalta elää ja olla. Onneksi ymmärsin aikoinaan alkaa keskittyä enemmän itseeni ja positiivisuuteen!



2. Mikä on lempipaikkasi?

Oma koti, kesäpaikkamme saaressa, faijan moottorivene... Viihdyn merellä. Rakastan sitä fiilistä kun tuuli humisee korvissa, puhaltaa hiukset kasvoilleni ja aurinko kimmeltää aalloilla niin kirkkaasti, että katse on pidettävä häikäistymisen uhalla tiukasti horisontissa. Myös veden alla on hypnoottisen rauhallista ja pullosukeltaminen on ihan huippua. Harmittaa, etten ole päässyt tämän harrastuksen pariin pitkiin aikoihin.

3. Oletko koskaan kävellyt päin seinää?

En ainakaan muistaakseni. Lasketaanko mönkijällä seinään päin ajaminen?! Kyllä, olen ajanut nuoruudessani mönkijän päin varastorakennuksen seinää Puuhamaassa, pitkän lapsijonon kiemurrellessa takanani ja kaikkien katsoessa. Arvatkaa hävettikö? Ihan vähän vaan... Olen myös kävellyt päin kadun reunassa olevaa postilaatikkoa, palatessani ala-asteella koulusta kotiin. Päivä oli kaunis ja nautin auringosta hetken silmät kiinni kävellen, ja pam, postilaatikko osui tielleni ihan vahingossa. Jep, onneksi kukaan ei huomannut, hehe.

4. Milloin viimeksi nauroit todella?

Harva se päivä tulee miehen kanssa veisteltyä niin laadukasta huumoria, että hyvä kun ei kyyneleet valu! Omat juttuni ovat myös välillä niin ehdottoman laadukkaita, että on hauska katsella miehen kiemurtelevan kiusaantuneena niille nauraen...

5. Missä olet huono?

Anteeksi, en ymmärtänyt kysymystä... Haha, no ei! En mäkään sentään ihan kaikessa ole haka, Matemaattiset aineet eivät koskaan ole olleet vahvuuteni vaikka perusjutut sujuivatkin, en vain kyennyt käyttämään aikaani johonkin niin vastenmieliseen. Ajanhallinta tuppaa myös välillä sakkaamaan, arjen kaaos olisi kiva hallita vähän sujuvammin. Mies vastaisi varmaan tähän että täyttämään astianpesukonetta, viemään tavaransa omille paikoilleen ja ottamaan vastaan kritiikkiä, haha...

6. Missä olet hyvä?

Kielissä, käsillä tekemisessä, meikkaamisessa, muiden parhaiden puolien näkemisessä ja korostamisessa, kuuntelemisessa ja muiden huomioimisessa.

7. Viimeisin kirja, jonka luit?

Viimeksi lopetin erään Judith Krantzin hömpän samaan aikaan Eckhart Tollen Läsnäolon voiman kanssa.

8. Kuunteletko jotain biisiä tällä hetkellä?

Joo, Hyrräpäiden omituista höpinää. Kuopus on flunssassa kotona ja katsoo tätä laatuohjelmaa.

9. Oletko ollut auto-onnettomuudessa?

En onneksi missään vakavassa (koputtaa puuta). Skidinä faijan viedessä mua kouluun joku setä ajoi meidän auton kylkeen, mutta siinä ei onneksi käynyt mitään ruttaantunutta peltiä kummempaa.

10. Lempiherkku?

Irttarit!



11. Mitä haluat tehdä tänä vuonna?

Haluan syventyä meditoimiseen nykyistä enemmän, tutustua itseeni entistäkin paremmin ja panostaa hyvään oloon vielä entisestään. Haluan parantua leikkauksesta rauhassa ja perusteellisesti, jotta kroppa on parhaassa mahdollisessa kunnossa ensi vuoden treenejä ajatellen. Haluan kokeilla uusia asioita ja löytää loppuvuodesta jonkun mahtavan työpaikan. Myös hetkessä elämisestä pitäisi muistaa nauttia ja osata pysähtyä useammin arjen pienten asioiden äärelle. Odotan jo nyt innolla rakkaiden ystävien kanssa suunniteltuja tyttöjen juttuja loppuvuodelle!

12. Oletko allerginen millekään?

Ikävä kyllä olen. Ruoka-aineista muun muassa kalalle, äyriäisille, maapähkinälle, banaanille ja sellerille. Eläimistä hevosille, kissoille ja joillekin koiraroduille. Ja koivun siitepölylle. Buu, onneksi meidän likat eivät vielä toistaiseksi ole reagoineet mihinkään, toivottavasti homma jatkuu samaa rataa vastakin.

13. Mitä jääkappissasi on?

Vaikka ja mitä. Leipää, päällikkeitä, rahkaa, hedelmiä, suklaata, vihanneksia ja valmisruokaa muun muassa. Leikkausta ennen latasin kaappiin reilusti valmista ruokaa, sillä arki on hetken kuormittuneempaa mun rajoitteiden vuoksi, ja mies joutuu työnsä lisäksi ottamaan suuremman vastuun kotihommista. Kyllä ne lapsoset pärjää eineksilläkin jonkun viikon!

14. Mitä teet päivittäin?

Huollan jälkikasvuani; nalkutan heille, toimin erotuomarina pienten tappeluissa, lohdutan, korotan ääntäni, hermostun, halaan ja pussaan. Sanon rakastavani, silitän pieniä päitä. Tsekkaan sähköpostit, ja nyt leikkauksen jälkeen teen kävelylenkin ihan joka päivä, sillä tämän operaation jälkeen liikuntaa suositellaan lämpimästi. Syön, juon, nukun ja peseydyn, ja vaikka mitä muuta.

15. Mikä saa hymyilemään?

No nyt just tuo edellinen kohta, ajatellessani taas miten triviaalia tämä vanhemmuus oikeastaan onkaan. Lasten nukkuessa autuaasti äidin sydän ihan pakahtuu rakkaudesta, ja seuraavana aamuna saattaakin olla jo niin, että äidin sydän pakahtuu raivosta, neitien kiukutellessa ja nahistellessa keskenään minkä ehtivät. Melkein neljävuotias on jo myös hyvin kartalla siitä, mistä naruista kannattaa vedellä, jos tahtoo suututtaa äidin... Eli on ne riiviöt vaan ihania, mutta toisinaan oikein erityisen ihania juuri nukkuessaan! Myös rakkaat ihmiset, uudet mahdollisuudet, tulevaisuuden miettiminen ja haaveilu tietty myös hymyilyttävät.

Follow my blog on Bloglovin, Facebook and Instagram.

4 comments:

  1. Tsek tuo Puuhamaassa seinään ajaminen! Taitaa olla yleisempää, kuin voisi kuvitella, koska kyllä, myös minä olen päin seinää siellä ajanut! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, ei oo todellista, soul mate! :'D Selkeesti ollut liian vaikeesti hallittava mönkijä. ;)

      Delete
  2. Hassua, miten noita lueskellessa kuulin sun äänen ja ihanan naurun päässäni. :D

    Tuohon positiivisuuteen ja itsensä kuuntelemiseen olen yrittänyt myös panostaa. Välillä se stressin iskiessä unohtuu ja varsinkin nyt kun tukkaa sataa, kuin viimeistä päivää, on ollut mieli vähän ajoittain enemmän tai vähemmän maassa. Kerron tarkemmin, kun nährään..

    Yksi tapa, jonka olen saanut iskostettua päähän, on kiittäminen. Aina sängyyn mönkäistessä käyn läpi ne asiat, joista olen kiitollinen, jonka jälkeen voin vasta nukkua. :D
    Työpöydällä lojuu jopa Maaret Kallion kehuttu Lujasti lempeä-kirja ja kirjastossakin odottelee pari hyvää tsemppikirjaa hakijaansa. Kyllä se tästä. ;) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon jo pitkään kans tehnyt noita kiitollisuus-harjoituksia, eli et just illalla listaan mielessäni päivän viis parasta juttua. Ja paskoissakin päivissä on onneks aina jotain hyvää, kun oikein miettii! :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)