-->

Kohti omaa väriä 3/3

Oct 15, 2016

Huomenta, kaverit! Piipahdan tässä nopsasti koneella ennen päivän hulinoita päivittämässä teille tukkani tuoreimmat kuulumiset. Projektini Oman värin metsästys on edennyt jo aika kivaan vaiheeseen, kuten kuvasta saattaa huomata. Kävin nimittäin viime lauantaina luottoihmiseni, Kamidan tukkataikuri Emilian luona freesaamassa kesän haalistuttaman värin uuteen uskoon.

Projektini alkoi tämän vuoden huhtikuussa, jolloin päätin että aikani (feikki)blondina on ohitse, enkä enää jaksa raidoittaa tummanvaaleaa juurtani blondiksi säännöllisesti. Koska olen realisti, ajattelin homman vievän suurinpiirtein kolmen kampaajakäynnin verran aikaa, eli niin että väri olisi peittävä, tasainen ja pysyvä. Vaaleata pohjaa on nimittäin tosi vaikea saada pysymään kauniin tummana, ilman että se joko vihertää tai punertaa, ja pesut ja käsittelyt kuluttavat omalta osaltaan vaalean päälle tehtyä tummaa väriä pois - etenkin ensimmäisellä värjäyskerralla.



Huhtikuun settiin meillä meni Emilian kanssa reippaat kuusi tuntia (!) punertavan tyven korjailuineen, mutta tällä kertaa kaikki sujui kuin tanssi. En tahtonut hiuksiin enää varsinaista väriä, vaan halusin loppuosan muutoksesta toteutettavan raidoin, ja niin tapahtui. Ekaksi Emilia korjasi jälleen edelliselläkin kerralla käsiteltyä juuren punertavuutta vaalennuspesulla, joka korjasi hiusten sävyä tasaisemmaksi, karvan verran vaaleammaksi ja kylmemmäksi raitoja varten. Sen jälkeen hiuksiin levitettiin kauttaaltaan folioraidoin omaa tyveäni vastaava, mutta astetta tummempi sävy haalistumista ajatellen. Luulen nykyisen sävyn pysyvän kauniina taas hetken edellistä käsittelyä kauemmin, sillä nyt koko latva on tummennettu jo kahdesti. Ajattelen silti värin olevan valmis kaikkine nyansseineen vasta ensi vuoden ekalla käynnillä, jolloin latva on käsitelty tummemmaksi kolmesti.

Sävystä tuli mielestäni täydellisyyttä hipova; kaunis kylmähkö vaaleanruskea, josta vanhat raidat kuultavat kauniisti läpi. Hiusvärini vaihtaa sävyä valon mukaan, ja näyttää luonnonvalossa todella luonnolliselta, sillä tyveen raitaa laitettiin aivan kevyesti, jotta jo ulos kasvanut oma sävy näkyisi mahdollisiman hyvin. Latvasta napsittiin surkein seitsemän senttiä samalla pois, sillä tukkaa ei oltu leikattu sitten helmikuun, hups... Sanomattakin selvää, että olen jälleen kerran aivan huippu tyytyväinen Emilian työhön!

Mielipiteitä päivitetystä tugesta, anyone? Edelliset pääasia-postaukset löydät täältä ja täältä.

Ihanaa viikkaria kaikille, me juhlistetaan illalla kavereiden tupareita miehen kanssa, mutta ennen sitä pitää vielä siivota, tehdä juhlien emännän juhlameikki, oma meikki ja laittaa pikku tarjoilut esille meille etkoille tulevia ystäviä varten. Ai miten niin kiire päivä edessä?!

Follow my blog on Bloglovin, Facebook and Instagram.

2 comments:

  1. Valkoinen tähdikkiOctober 17, 2016 at 11:56 AM

    Hyvältä näyttää, vaikka olisi tietty kiva nähdä sävy vielä luonnonvalossakin. Hyvin oot malttanut pysyä tässä sun suunnitelmassasi.

    Vaaleiden hiusten sävyn ylläpito on kyllä jonkin sortin taidetta. Kokemusta on. Mulla on käytössäni vuorotellen kolmea eri shampoota (tuuheuttava, syväpuhdistava ja sävyttävä) sekä kolmea eri hoitsikkaa/naamiota (tuuheuttava hoitsikka, superhoitava naamio ja sävyttävä naamio). Ei liene yllätys, että suihkun kosmetiikkateline notkuu purnukoita! Hah. Tosin kampaaja kyllä yleensä kehuu, että hiukseni ovat pituudestaan ja raidoittelusta/värjäyksistä huolimatta hyvässä kunnossa ;)

    P.S. Samalla kehut edelliseen farkkupostaukseen liittyen. Upeita naisia kaikki tyynni!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiköhän tää vielä tallennu asukuviinkin lähiaikoina. :) Pakko pysyä kun muuten suoattaapi mennä mehtään... :'D

      On, siksi just kyllästyinkin, mutta ei tää tummakaan helppo ole, tuppaa punertamaan tai vihertämään. Tästä opimme sen, että koskaan ei voi olla tyytis siihen mitä on, lol... Hei kiitti, mustakin kuvat onnistuivat hirmu hyvin ja tiimi toimi kimpassa mahtavasti! :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)