-->

Indiedays Blog Awards 2016 -asu

Nov 7, 2016

Heippa, kamut! Viikonloppu menikin radiohiljaisuudeksi, en yksinkertaisesti ehtinyt koneella istumaan, ja eilen se flunssa, jota olin niin tarmolla vältellyt koko viime viikon täällä meidän pöpöpesässä, iski kiinni ihan toden teolla. Nyt on kipeä kurkku, valuva nenä, ääni käheänä ja all the works, kivaa, eiku not so much. No mutta, näinhän se yleensä menee; ihminen jaksaa vaikka pyhällä hengellä sinnitellä terveenä jos on jotain ihanaa tiedossa, ja heti sen ihanan jälkeen tauti saa yliotteen ja sitä kaatuu väsyneenä ja nuupahtaneena sohvan nurkkaan viltin alle.

Mutta oli kuulkaa kaiken tämän arvoista juhlia lauantaina yhden rakkaimman ystäväni kanssa ja tavata Indiedaysin kemuissa muitakin mahtavia kavereita! Mun ja Tuulin ilta jatkui vielä pikkutunneille Teatterissa, missä pistettiin jalalla koreasti ja vaan nautittiin toistemme seurasta ja juhlahumusta.

Kuvia mun juhlalookista ei tätä ainokaista tapahtumakuvaa lukuunottamatta ole, mutta päivätapahtuman asusta sain kyllä kuvat, joihin palataan myöhemmin. Iltaan päädyin ex tempore laittamaan smaragdin vihreän kaksiosaisen asun, joka oli väriltään todella epätyypillinen mulle. Tiesin kyllä tämän sävyn sopivan itselleni etenkin nyt tummemmalla tukalla ihan hyvin, mutten ole koskaan oikein osannut käyttää vihreää.


Kuva: Henri Ilanen.



Alunperin asu oli mekko, jonka löysin sattumalta viime viikon alussa lähikirpultamme, piipahtaessamme sinne tyttöjen kanssa aikaa tappamaan ennen visiittiä anoppilaan. Mekko oli malliltaan merenneitomainen, mutta pituudeltaan auttamattomasti mulle liian lyhyt. Mun oli pakko saada se silti, koska väri puhutteli mua niin, ja keksin sitten anoppilassa leikata mekon kahtia vyötärösauman kohdalta ja voila, se muuttui kuin taikaiskusta makeaksi crop topiksi ja maksihameeksi. Harmittaa, ettei topin takaosasta oli kuvia, se on aika avonainen ja sinänsä myös upea yksityiskohta muuten aika simppeliin asuun.

Kuvassa ei myöskään näy herkullisia krokokuvioisia pumpseja, eikä kapoista strassi chokeria kaulassani. Mulla oli asussa niin kotoisa olo, ettei mitään järkeä, ja luulen että sen huomasi, sillä sain lookista ihania kommentteja muilta vierailta. Tukan jätin epätyypillisesti sileäksi, vaikken oikein viihdykään suorahkoksi föönatussa kampauksessa sen ollessa jatkuvasti naamalla, sopi se silti kokonaisuuteen kivasti.

Me oltiin Tuulin kanssa kunnon napatiimi, mutta erotuttiin ainakin joukosta, sillä moni oli valinnut päälleen joko lyhyttä, tissihtävää tai molempia. Oli muuten hauska taas huomata miten moni luottaa juhlalookissa pikkumustaan tai mustaan noin yleensäkin, se tuntuu edelleen olevan suomalaisen naisen luottoväri etenkin talvikauden juhliin. Oli paikalla myös muutamia väripilkkuja punaisen muodossa, joka henkii jo tulevaa pikkujoulukautta.

Mielipiteitä asusta? Nyt jatkan koomailua, josko pääsisin eroon tästä taudista muutamassa päivässä! Mahtista viikkoa, kuullaan pian.

Follow my blog on Bloglovin, Facebook and Instagram.

8 comments:

  1. Kyllä noita vatsoja kelpaa näyttää! Upeita naisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Marjukka. Harmi, ettei me nähty, voitko jo paremmin? :)

      Delete
    2. Kyllä kiitos, töissä taas ja terveenä. Paranemisia sinnekin!

      Delete
    3. No kiva, kiitoksia, täälläkin vointi jo parempaan päin onneksi!

      Delete
  2. Ihanan luova olet, en ikinä keksisi leikata mekkoa kahti tai lähteä maha paljaana kylppäriä pidemmälle. Pointsut siis rohkeudesta, luovuudesta, upeasta kropasta ja mekon väristä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kiitti! Mä tiesin, et mun on saatava se mekko, joten keksin keinot saada se sopimaan mulle. :'D Mä oon viimeisen vuoden aikana innostunut crop topeista oikein kunnolla, ne on musta niin ihania. :) Kiitos kauniista sanoistasi, Katja. <3

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)