-->

Grainy black and white

Jan 11, 2017

Taas tuntuu siltä, että tarttis vähän selitellä. Että missä sitä ollaan taas oltu, kadottu sanomatta sanaakaan. Kovasti piti palata tällä viikolla jo normitahtiin blogissa, mutta kas, kävikin ihan päinvastoin. Pidän tietoisesti suuren osan yksityiselämästäni pois blogista, linja jota olen noudattanut ihan blogin alkuajoista asti, ja jossa varmasti tulen hyväksi havaitusti pysymään vastakin. Tällä hetkellä blogin ulkopuolisessa elämässä, eli siinä ihan aidossa ja oikeassa, tapahtuu sen verran, että vaikka blogi ajatuksissa onkin jatkuvasti, en yksinkertaisesti ole tänne ehtinyt, jaksanut tai vaan viitsinyt tulla. Ja ei, kyse ei ole mistään sen dramaattisemmasta kuin perusarjesta, jossa on tällä hetkellä vaan suhteellisen monta liikkuvaa osaa, heh.





Olen myös monesti todennut blogin jäävän tällä hetkellä hieman paitsioon, sillä se jää sekä tärkeiden jokapäiväisten juttujen ja velvollisuuksien vuoksi paitsioon, mutta nyt myös varmasti siksi, että ostin viimein uuden salikortin leikkauksen jälkeen. Ai että, en ole hetkeen ollut näin fiiliksissä mistään! Päätin pyhästi odottaa operaation jälkeistä puolen vuoden kirurgin konsultaatiota, mutten vaan millään malttanut, koska vatsa on parantunut niin hiton hyvin ja nopeasti, ja sitäpaitsi mun pää alkoi hajoilla tästä urkattomuudesta.

Reilun puolentoista vuoden salitauko tuntuu, muttei kuitenkin ihan hurjasti, ja tänään vedinkin tyytyväisenä tunnin setin lähisalilla, eikä vatsa rehellisesti sanottuna tuntunut millään tavalla erilaiselta entiseen verrattuna. Toki tiedostan, että yhteen koko matkalta ommeltujen lihaskalvojen arpeutuminen on vielä kesken, mutta kirurgin mukaan arpikudos kestää mitä vaan puolen vuoden kohdalla, joten kunhan muistan ottaa iisisti ja välttää repivää toimintaa vielä reilun kuukauden, olen ilmeisesti sitten selvillä vesillä ja kroppa entistä ehompana.





Joten saattaapi siis olla niin, että alkuvuoden urkka vie voiton koneella istumisesta, joten jätän homman blogin kanssa auki, enkä turhaan lupaa postata jotain tiettyä määrää viikossa. Fiiliksen mukaan, sen olen todennut parhaaksi tavaksi edetä melkein minkä asian kanssa tahansa.

Asukuvat ovat tällä kertaa mustavalkoiset ja normaalia käsitellymmät, rakeinen fiilis sopi musta kivasti Haikon hämärään ja joulukuiseen tunnelmaan. Tässä asussa syötiin miehen kanssa ihana illallinen Haikon kauniissa ravintolassa, hääpäiväämme juhlien. Tulee oikein ikävä tuota ihanaa reissua kuvia katsellessa, onneksi reilun viikon päästä on taas deitti-ilta, tyttöjen mennessä mummilaan yökylään.



H&M maxi dress | CHANEL bag | EBAY earrings | BRONX pumps

 
Kivaa illanjatkoa teille ja kuulemiin!

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

4 comments:

  1. Oi vau mitä glaumourkuvia! Hieno fiilis välittyy. Ja kiva et olet päässyt taas treenaamaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihana kuvauspaikka! :) Ja hyvä fiilis, se välittyy varmaan. No älä, se vasta onkin kivaa!

      Delete
  2. Replies
    1. No kiitos vaan, tunnelma oli kohdallaan. :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)