-->

Tukkakriisi, naamakriisi, kroppakriisi ja uusi kukkamekko

Sep 18, 2017

Postauksen keypointit taisivatkin tulla esiin otsikossa, eli päällä on jo jonkin aikaa ollut pienehkö, tai kuukauden ajasta riippuen (ladies, kyllä te tiedätte..) suurempikin yleiskriisitila. Kriisi on jo pidemmän aikaa kytenyt pinnan alla lähinnä kroppahommiin liittyen, eli vaikka salilla tulee tulosta ja kroppa on sinänsä ihan kivan ryhdikkäässä kunnossa lihasmassan puolesta ja treeni kulkee, niin silti ei. En vaan tunne oloani kotoisaksi näin suurikokoisena, vaikka olenkin ollut aikoinani tästä vielä todella paljon suurempi. Kun on kerran ollut siinä omassa "hyvän olon koossaan", on kaipuu sinne suunnaton, eikä mikään muu tunnu miltään, vaikka kuka sanoisi mitä.





Olen kuitenkin sen verran viisastunut, etten enää tahdo rykiä asiaa eteenpäin pikakonstein, sillä sen lisäksi että se ei ole pysyvä muutos, tuhoutuisi hommassa myös vaivalla hikoiltua lihasmassaa oikein rytinällä. Asiaa pitäisi siis saada rullailemaan jotenkin tehokkaasti, mutta silti pitkälle tähdäten, ja tämäkös vasta tuottaakin mulle pähkittävää. Paino on mitä on, sillä ei itselleni ole niin väliä, mutta kun sentitkään eivät tunnu hupenevan vaikka tekisi niin sanotusti kaiken oikein, on touhu alkanut toden teolla nyppimään. Ajattelin sitkutella joitakin viikkoa tästä eteenpäin vanhalla ja mun kropalle hyväksi todetulla karppaamisella ja rajoitella viljapohjaisten hiilarien saantia maksimissaan yhteen-kahteen ateriaan päivässä. Mikäli tämäkään ei syksyn mittaan tuota haluttua tulosta, käännyn suosiolla ammattilaisen puoleen pulmani kanssa. Ymmärrän myös hyvän palautumisen tärkeyden, ja luulen sen olevan yksi omista kompastuskivistäni, sillä tällä hetkellä elämä on äärimmäisen hektistä ja päiviin mahtuu välillä liikaa puuhaa. Unikin on jäänyt viime viikkoina katkonaiseksi osin lasten, osin oman stressin vuoksi, joten siinä mielessä ymmärrän, että näin kuormittunut kroppa ei välttämättä toimi, kuten se toimisi "normaaliolosuhteissa", kun ruokavalio ja treeni on tasapainossa.

Naamakriisi liittyy varmaan ikään, vaikkei mulla ikäkriisiä olekaan. Nassu tuntuu tässä jotenkin kesän mittaan vaan rapistuneen oikein rytinällä, ja tuntuu että peilistä tuijottaa aina vaan takaisin super uupuneen ja nuutuneen näköinen mimmi. Toisaalta, mun lemppari itseruskettava voide loppui muutama viikko sitten, enkä ole vielä hankkinut uutta, eli sekin saattaa olla syy kalmankalpeaan ja ryytyneeseen lookkiin, haha!





Viimeinen, mutta silti aivan varmasti vähintäänkin yhtä kauhia kriisi onkin sitten tucan kanssa, eli VOTTUDUU, senkun tietäisi! Olen hiljattain havahtunut siihen, että vaikka olen näin aikuisiällä muuttunut pikkuhiljaa bruneteksi, kasvaa mun tukka silti ensimmäiset kaksi senttiä irti päästä lähes valkoisena, joka aikaansaa etenkin vähän reippaammin valottuneempiin kuviin ihanan kalju-efektin. Väri on myös kriiseilyn aihe; värjättyäni viikko sitten suht onnistuneesti tukan haalentuneen latvan mätsäämään omaa juurikasvua, olen puolisalaa alkanut katselemaan Pinterestistä kuvia vaaleanruskeista hiuksista vaaleilla raidoilla. OMG, mitä vuiddulia ja voi nyt ristus sentään, eikö tämä tukan kanssa pelaaminen koskaan lopu?!? Etenkin ilman rusketusta koen ajoittain oman värini suht tummaksi ihonsävyyni nähden, ja yksivärinen hiussävy (jota tässä on nyt hiellä ja vaivalla tavoiteltu viimeiset 1,5 vuotta...) tuntuu myös ajoittain todella tylsältä. Joten en mä nyt sitten tiedä enää tästäkään, eikö mikään ole pyhää...

Mutta joo, ei varmaan kenelläkään ole yhtä vaikeaa kun mulla, niin mä näistä olen mieleni pahoittanut ja sillä viisiin edelleen. Vaikka mä olenkin 98 prosenttia ajasta mega positiivinen tyyppi perusluonteeltani, niin välillä melkein kaikki tuntuu olevan vähän venkkurallaan, ja ajattelin kerrankin pullauttaa mieltä askarruttavat asiat näin reippaan sarkasmin kuorruttamana tänne blogin puolelle.


CHANEL bag | SECONDHAND dress | ZARA shoes
CUBUS jacket | EBAY ring


Kiitos ja anteeksi, onnittelut sille kuka jaksoi lukea seikkakohtaisen valitusvirren tänne loppuun asti, lol. Ja tosiaan, siitä kukkamekosta. Se on musta hiton upea, ihana ja just täydellisen värinen, ja tuplaa vielä mahtavasti kimonona kun jättää napit auki. Kivaa oli myös sen hinta, kolme ja puoli euroa vaatteesta, jossa roikkui vielä laput kiinni. Mistä? No kirppikseltä tietty.

Kriiseileekö joku muukin? Käsi ylös ja ulisemaan kommenttiboksiin, niih.

Seuraa blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa.

6 comments:

  1. Tosi kiva mekko! :) Olen huomannut että stressi ja sen aiheuttama väsymys voi vaikuttaa myös siihen, kuinka näkee ja kokee kehonsa ja ulkonäkönsä ylipäätään. Se ei siis ainakaan mulla vaikuta vain siihen kuinka koen kasvoni. Lepo tekee ihmeitä!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti ihanasta tsemppikommentista, näinhän se on, että pitäisi vaan panostaa enemmän lepoon=uneen, ei siitä pääse mihinkään. Kaikki on helpompaa levänneenä ja kroppakin "tottelee" paremmin. :D Ihanaa viikkoa sinne! <3

      Delete
  2. Naaman rapistuminen johtuu siitä itseruskettavan loppumisesta. :D Oon meinaten huomannut saman, kesän päivetys alkaa olla poissa, enkä ole jaksanut tai muistanut laittaa kasvovoiteen sekaan itseruskettavia tippoja niin heti tuntuu naama valahtaneen alemmaksi. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sanos muuta, ihan varmasti ainakin osaksi sen vika! :'D Pitää äkkiä ostaa uusi ir, niin naamakriisikin helpottaa, haha...

      Delete
  3. Sinun mekkosi on niin kivannäköinen ja siinä on kauniit värit jotka sopivat sinulle tosi hyvin.
    Tuttuja tuntemuksia omasta itsestään myöskin minulla. Tällä hetkellä on minulla kaikki pielessä, kyllä ! Naama on harmaa ja hiukset eivät ole missään hiustyylissä eikä värissä, kynnet ovat hoitamatta ja kuntosalilla en nyt jaksa käydä vaikka kroppa sitä kyllä vaatisi. Tajuan kyllä että nämä ulkonäön vaatimukset ovat ainoastaan omasta päästäni kotoisin eikä kenenkään muiden vaatimuksia. Mutta silti kaikki pännii kuin ei saa mitään aikaiseksi eikä ole sitä motivaatiota !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, mekko on mustakin mainio löytö ja piristää osaltaan nuutunutta ilmettä. ;) Tää kriiseily tuntuu vahvasti liittyvän myös naisen elämässä tiettyyn aikaan kuukaudesta, ylläri. Ihanat, kamalat hormonit! :( Tsemppiä sinnekin kriiseilyyn, mulle tuli heti ihana fiilis kun jaksoin tehdå itselleni geelilakkauksen kynsiin ja nyt ne ovat siistit seuraavat viikot. :) Joskus nämä ovat niin pienestä kiinni! :)

      Delete

Kiitos kommentistasi! :)